Pim ja pom!

Ai on ollut ikävä vai? No niin minullakin. Työpaikalla on vain niin kovaa menoa ja melskettä, etten ole ehtinyt edes unelmoida Flashdeittien järkkäämisestä... Olen yrittänyt etsiä itselleni jatkajaa, mutta pitkälliset etsinnät eivät ole tuottaneet tulosta. Siksipä joudun hautaamaan Flashdeitin tältä erää, sillä aikani ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen...

Lisäksi minulla on hyviä uutisia! Treffikuningattaren etsintä on päättynyt, sillä löysin sen Todellisen Prinssi Uljaan pari kuukautta sitten (ehkä tässä myös hieman syytä Flashdeittien loppumiseen...) Uusi kultani on todellakin sitä kaikkea - komea, luotettava, mukava, huumorintajuinen ja muutenkin kuin suoraan kiiltokuvakokoelmasta. Pim!

Ja koska olen niin onnellinen, annan vielä pikavinkit Sen Oikean löytämiseen:

- Lakkaa etsimästä, sillä etsimällä löydät vain
a) hulluja
b) tappohulluja
c) miehiä joiden vaimo ja lapsi on piilotettu viereiseen huoneeseen
- Lakkaa piileskelemästä, sillä kukaan ei tule sinua kotoa hakemaan, Paitsi äiti, eikä sen kanssa ole ihan niin kivaa deittailla...
- Ole aidosti oma itsesi, suhteenne ei onnistu jos esität muuta kuin olet. Toisaalta - ilmavaivoja ja torikammoa ei kannata ihan ekoilla treffeillä paljastella
- Nauti elämästä, unohda ne saakutan miehet, iske korkkarit jalkaan ja hemmottele itseäsi!

Onnea teidän kaikkien elämään, toivottavasti tekin löydätte prinssinne/ prinsessanne ja elätte onnellisina Espoon lähiössä elämänne loppuun saakka ;).

Pim ja pom,

Minni PimP

Muutostiloja

Tiedättehän juuri tämän tunteen: vettä sataa ikkunan takana ja sisällä. Silloin kaipaa lähinnä kirjaa, suklaapatukkaa ja rakastavan miehen käsivarsia.

Älkää toki käsittäkö väärin! Rakastan elämääni, tätä jatkuvaa menoa ja juhlimista, mutta toisinaan...

Sinkkunaisen ympärille lämmin syli ei nimittäin ulotu, vaan lamppu on vaihdettava joka päivä itse - satoi tai paistoi.

Olen viime aikoina törmännyt omaan sinkkuuteensa rakastuneisiin ihmisiin ja pariutuvat ihmiset ovat heille kauhistus. Avioitunut kansa on joukko toisiinsa takertuneita hulluja, jotka tappelevat lusikoiden järjestyksestä, vaikka voisivat saada koko maailman. Ikisinkut kokevat pakotteekseen julistaa yksinelonsa ihanuutta (ja parisuhteen kauheita vaaroja) joka suuntaan.

Ovatko nämä ihmiset onnellisia, vai pelkäävätkö he vain muutosta?

Nimittäin välillä omaan sinkkuuteensa rakastuneet ihmiset ovat hieman sokeita omalle itselleen ja onnelleen.

Tunnen erään 38-vuotiaan naisen, joka vielä vuosi sitten jaksoi huutaa baarissa täysiä "Minähän en miehiä tarvitse" ja nauroi silloisille parisuhdeongelmilleni. Nyt hän on luovuttanut juhlatunnelmansa paremmin jaksaville, ja itkee iltaisin yksin villasukkiinsa sekä soittelee minulle punaviininhuuruisia puheluita.

Eräs toinen pitkäaikainen bileseurani ilmoitti vuosi sitten olevansa raskaana. Hän oli täysin tyrmistynyt ja niin olimme mekin. Abortti oli puheenaihe isolla P:llä, koska bilettäminen ja Oma Elämä olivat hänelle niin tärkeitä. Hän halusi vielä "nauttia" ja "toteuttaa itseään". Yhdeksän kuukauden jälkeen hänen elämänsä todellinen mies näki enimmäistä kertaa päivänvalon, eikä mikään ole ollut samaa sen jälkeen.

Muutos olikin aimo harppaus parempaan.

Olin pitkään parisuhteessa (ja hemmetin huonossa sellaisessa), ja nyt sinkkukesän jälkeen tunnen oloni lähinnä vapautuneeksi. Jos Herra Oikea suvaitsee kävellä vastaan, olen valmis, mutta pärjään hyvin itsekin. Eli en ole rakastunut sinkkuuteen, mutta se istuu minulle kuin hyvin valittu syystakki ennen talvea.

Siis muutoksia ja parempia säitä odotellessa.... ;)

Kersantti Karoliina syövyttää mielen?

Olen aina kuvitellut, että armeijan käynyt nainen on miehistä jotenkin seksikäs. Toki kuitenkin niin, että rekkalesbot ja wanna-be-jyrämoottorit ovat poissuljetuja vaihtoehtoja - miehet kun yleensä pitävät naisen näköisistä naisista (ja tällä en nyt tarkoita vain minihameeseen sonnustautunutta piikkikorkoa, vaan ihan tavallista, suomalaista naista).

Viikonloppuna oletukseni kuitenkin osoittautuivat vääriksi, sillä kohtasin yöelämässä aina kersantiksi ylenneen naiskaunokaisen (bravo!).

Hänen mukaansa miehet pelkäävät korkeamman sotilasarvon omaavia naisia, se on heistä kuulemma pelottavaa. He haluavat olla "naisensa yläpuolella, ja suojella heitä pahalta". Mitä ihmettä? Eikö näin tasa-arvon aikakaudella ole ihan sama kummasta suunnasta nainen sitä asettaan heiluttaa?

Olen kuvitellut, että miesten ahdistuskohtaukset enemmän tienaavista ja johtoasemassa olevista naisista olisivat jo mennyttä, mutta vielä mitä. Kersantti Karoliinamme kertoi, että hänen on säästettävä totuutensa armeijan harmaista vähintään kuudensille treffeille, ja senkin jälkeen juttu voi olla ongelma. Ilmeisesti meistä vielä toivotaan kukkamekkoja, jotka osaavat vain leipoa ja laulaa.

Miehet, olenko oikeassa? Jos tämä on totta, olen pettynyt.

Olen muuten jälleen aloittanut nettideittailun. Hyväksi havaittuja sivustoja ovat City.fi ja Facebookin sovellukset, muissa porukka tuntuu olevan hieman epätoivoisempaa? Where's the fun in that?

Ja Prinssinakista (ex-Uljas) en kyllä kirjoita tähän postaukseen yhtikäs mitään, pah.

Prinssi Uljas, the Final Episode

Suhteen lopettaminen kävi harvinaisen helposti.

Olin harrastamassa häikäilemätöntä synnintekoa Jenny Woossa (eli skumppailemassa). Ilta oli alkanut loistavasti, josta pienin kunnia ei suinkaan kuulu uudelle mekolleni, jossa tunsin oloni aivan loistavan hekumalliseksi. Jopa ongelmakohtan TAKAMUS eleli sulassa sovussa mekon helman kanssa. Olimme juuri tilaamassa uutta kierrosta, kun päädyin keskelle varsinaista katastrofia.

Sillä siellä, kaikkien ihmisten keskellä, istui Prinssi Uljas valloittavan näköisen kaunokaisen kanssa.

Alkupaniikissa koukistin vain koipeni, ja menin piiloon edessäni pönöttävän pöydän taakse. Sekunnin murto-osassa kuitenkin tajusin, ettei minulla ole mitään syytä tehdä niin, ja nousin nopeasti takaisin. Horjahdin, ja melkein kaadoin lähelläni seisoskelevan pöytälampun (Merita muuten luuli tanssahteluni olleen järjettömän virtsaustarpeen aiheuttamaa).

Lopulta kuitenkin reagoin kuten olettaa saattaa, ja sain melkoisen raivokohtauksen.

Tämä kuitenkin vain aluksi (tässä kohdin sitoutumiskammoisen peruspilarit eivät kai toimineet :D). Pienen ensihätkähdyksen jälkeen hoksasin, ettei minun kannata käydä nakkaamassa ihanaa rinksuliani päin Prinssin naamaa, vaan voin hoidella asian myös muilla tavoin. Eikä rinksuja saa tuhlailla, baarimikoille voi tulla paha mieli?

Naisen siirtyessä puuteroimaan nenäänsä, päätin toimia hieman toisella tapaa: kävin selventämässä tilanteen Prinssi Uljaan deitille (olivat ensimmäiset KIITOSKIITOSKIITOS!), ja todisteeksi vilautin hänelle juuri aiemmin päivällä taltioimaamme kännykkävideota.

Palasin pöytääni, ja niin palasi Uljaan deittikin. Nainen tarjosi ensimmäisen kierroksen ja paljastui muutenkin aika hyväksi tyypiksi.

Hämmästynyt prinssimme istui hetken aikaa pöydässään, mutta häipyi lopulta vähin äänin takavasemmalle. Yöllä puhelimeeni oli ilmestynyt tasan 2546 tekstiviestiä ja 5643 puhelua. Se huijari.

Ai niin, me tytöt pidimme hauskaa koko illan (vaikka okei, olin aika pom kun pääsin kotiin).

Muuttoaikeita

Olen täydellisen kyllästynyt asuntooni. Sohva on tunkkainen, keittiönkaapit hankalat ja lattia olisi pienen hionnan tarpeessa. Jotenkin syksy näyttää asuntoni pitkän ja hurjan kesän jälkeen aivan omassa valossaan. Haluan uusia värejä, uusia tunnelmia ja vähintäänkin erilaisen valaistuksen. Hieman tähän tyyliin :

(Ja jos kuvan päällä on musta palkki, klikkaa sen päässä olevaa nuolta...)





Olen myös täydellisen kyllästynyt rakkauselämääni. Prinssi Uljas on muuttunut Unelmaoriista Seitsemän meren kauhuksi, joka valloittaa alusvaatteillaan ja parisuhdevaatimuksillaan koko elämäni.

Kuka sille antoi luvan sitoutua?

Kuten varmaankin muistatte, lähdin viime keväänä omille teilleni huonosta parisuhteesta. Silloin vaadin itselleni enemmän itseäni, ja olen edelleen samaa mieltä. Kaipaan vapauteen ja kapinoin pakkopariutumista vastaan. Haluaisin edelleen vain pitää hauskaa (tosin tunteet - ne ovat jo täällä) ja deittailla erilaisia ihmisiä.

Ystävieni mielestä täytän sitoutumiskammoisen peruspilarit, vaikka en itse koekaan niin. Olen erittäin ihastunut prinssiini, mutta silti jossain kaihertaa. Huomaan vilkuilevani muita miehiä sillä silmällä ja haaveilevani seksistä vieraiden kolmijalkojen kanssa. Haluan jännitystä.

Mistä siis tietää, milloin sitoutuminen pelottaa ihan sitoutumisen itsensä takia? Jos Se Oikea tulisi kohdalle, tuntisinko näin? Ja mistä tiedän, ettei Prinssi Uljas ole Se Oikea? Onhan se kuitenkin ihana?

Tällä hetkellä fiilikseni on kuitenkin aikalailla pohjamudissa, saattaa olla, että prinssini lasketaan pian ratsunsa kanssa kohti sateenkaaren päätä.

Seksi vie ja taksi tuo...

Apua, apua, olen syntinen ja kamala.... Olen tehnyt jotain niin luonnolleni vastaista, vaikkakin myönnettäköön, se oli niin ihanaa.

Minä, järkevä ja siveä pikkunainen (no joo okei, en nyt ihan aina ;D) olen harrastanut seksiä autossa, vieläpä keskellä Helsinkiä.

Olin dinnerillä Mayassa Prinssi Uljaan kanssa, ja ilta oli kulunut molemminpuolisen, harvinaisen seksistisen, vihjailun parissa (mainittakoon muuten tässä välissä, että se suklaafondantti= HERRAJUMALANAMPIM!). Ilta oli pimenemään päin, valot hehkuivat lämpimästi ja jotenkin Prinssi Uljas oli kertakaikkiaan vastustamaton (no okei, myös viinilasillinen lämmitti aika kivasti)...

Kun pääsimme autoon, tein jotain täysin käsittämätöntä. Tartuin häntä haaroista, ja ilmoitin haluavani hänet juuri siinä ja sillä hetkellä. Miesrukka oli aluksi hieman pihalla, mutta lopulta käänsimme vaivihkaa ajovalomme kohti Kaisaniemen pimeää puistoa, ja tiedätte kai kaikki biologian tunneilta mitä sitten tapahtui...

Minä kamala, kamala, syntinen (ja onnellinen) nainen. Nautin joka hetkestä - mitä tämä on? Voiko olla mahdollista, että puuhailu kielletyllä alueella on parempaa kuin kotilakanoiden välissä?

Kaiketi pieni jännitys tuo pientä lisämaustetta, vaikka auto nyt ei välttämättä olekaan maailman armoitetumpia lempimiskeskuksia. Katsokaas, ne niskatuet kääntyvät ihan vain yhteen suuntaan, ja kuka keksi iskeä vaihdekepin keskelle koko vehjettä?

Saattaapi olla, että innostun kokeilemaan hurjaa luontoani vielä joskus myöhemminkin (Prinssimme ainakin kovasti toivoo sitä), kunhan saan ensin häpeänlaikut poskiltani roskapöntön syövereihin...

Elämäni parisuhdepohtijana

Tiesittekö, että naisen elämästä kuluu noin vuosi asukokonaisuuksien valitsemiseen?

Olen järkyttynyt. Jos pelkästään pikkareiden valkkaamiseen kuluu noin hurjan paljon aikaa, kuinka paljon olenkaan sitä vuosien varrella tuhlaillut?

Prinssinnakkimme Uljas (kts. edelliset kirjoitukset, jos putosit makkarakärrystä) on hyvä esimerkki mielenheilautuksistani. Aluksi tapailimme, ja pohdin hänen ihania käsiään ja mieletöntä hymyään. Seuraavaksi juoksutinkin häntä jo kuin pikku pässiä narussa, ja lopulta tuhlasin jumalattoman paljon aikaa ihan vain valloittaakseni hänen kotiavaimensa taskuuni.

Kun pariutuminen sitten on ollut lähellä, olen järkyttyneenä analysoinut mahdollista uutta suhdetta, ja tajunnut, että kaipaan sitä tällä hetkellä yhtä paljon kuin marsunpuremaa pyllyyni. Tämä taas on aiheuttanut sen, että koko urporinki on alkanut alusta jälleen.

Toisin sanoen olen tuhlannut mieheen enemmän energiaa kuin Fortumin voimala, vaikka olisin aivan yhtä hyvin voinut nauttia sinä aikana miljoona vaahtokylpyä ja suklaapatukkaa?

Ja edelleen teihin muihin hyvä ihmiset. Ollessanne sinkkuna, pohditte kulloisenkin deittikumppanin hönkäyksiä ja tekstiviestiasioita (olettaen, että kyseessä on kiinnostava yksilö). Pariutumisen jälkeen sitten taas ottaa päästä, kun Seppo ei vain ikinä huomaa uutta kampausta, ja työntää joka jumalan kerta bokserit väärään paikkaan. Olenkos oikeassa?

Mitä aikatuhlinkia! Onko teillä rakkaat mieslukijani (tiedän, että olette siellä senkin ;D) samanmoisia ajankäyttöongelmia?

Mitäpä jo kaikki viettäisimme elämämme vapauttavimman vuoden, ja jättäisimme kaikki miesasioidemme analysoinnit sikseen?

Pitäkööt peniksensä! :D

Ihana, ihana takapuoleni!

Näin kesän jälkeen neitokaisella voi olla huono omatunto. Makkaraa, jäätelöä, karkkia ja sidukkaa on kuulkaas vedetty, ja Minnin vaakalukemat osoittavat tasan kaksi kiloa enemmän kuin toukokuussa.

Eli LOS PANICHOS, se iski samantien kun lempifarkkuni eivät enää istuneetkaan niin siunatusti ja mahassa tuntui pieni pömppö. Tein siis niin kuin jokainen järkevä pikkunainen, ja tilasin monen sadan euron salikortin (käyty tasan kerran), nakkasin jääkaapistani kaikki herkut roskikseen ja täytin sen porkkanoilla (kesti tasan päivän) ja vannotin ystäväjoukkoni ehdottomaan sidukkakieltoon (skumppaahan ei siis lasketa ;D). Toukokuukuosiin olisi päästävä takaisin.

Eilen sitten istuin sunnuntailounaalla Ekbergillä, kun eteeni istui varsinainen Hollywood Dream. Silmät ulos pullistellen hän kantoi rasvaprosenttinionnolla-keiton vapisevin käsin eteensä ja ryhtyi syömään. Ja voin kertoa, että sitä syömistä oli harvinaisen tuskaista katsella. Aluksi hän ripotteli soppaansa viisi(!) kourallista valkopippuria ja lopulta hukutti sen tabascoon. Voileipiä herkkupeppumme oli ottanut kokonaiset kaksi kappaletta, joissa molemmissa oli Oilevin sijaan reippaasti samaista tabascoa. Hänen ruokailunsa kesti noin puoli tuntia, ja koko sinä aikana vatsaan päätyi kokonaiset kolme lusikallista keittoa ja yksi suupalallinen ruisleipää. Tyttö jäi vielä lautasensa eteen nököttämään, kun siirsin yhtäkkiä niin ihanan pehmeän ja juuri oikeankokoisen takapuoleni ovesta ulos.

Pakkoäkkilaihari on siis kokenut ihmeperuutuksen. Muutama lisäkilo ei tuhoa maailmaa, ja pitsanpaistajillakin pitää olla töitä.

Tytöt, me ollaan niin ihania naaraskissoja, vaikka sitten vähän pulskempinakin - eikös?

Ruma totuus parisuhteestasi

Kuvittele mielessäsi ensimmäiset treffit. Pitkäsäärinen nainen sivelee vienosti kaulaansa, hihittää siveästi miehen tölväisyille ja juo ihan vain yhden lasin viiniä. Mies on ostanut tilaisuuden kunniaksi deitilleen kukkia ja maksaa tietenkin laskun. Kuvitelkaa sama kymmenen vuoden jälkeen - ei välttämättä enää ihan sama illalliskaava.

Kävin eilen katsastamassa elokuvan Ugly Truth (pim!), ja tiedättekös, tässä leffassa sijaitsee se kuuluisa Totuuden Siemen.

Leffassa kaunis uranainen (ja aikamoinen ikisinkku) saa työparikseen rumia totuuksia laukovan (ja okei, aika komean) möhömahan. Kaikkihan tietävät, miten sitten käy, joten sitä tuskin tarvitsee selventää.

Parasta leffassa mielestäni oli, että elokuvan kolmijalka (Gerard "Mielettömän Ihana Hottis" Butler) kertoo raivostuttavan äänekkäästi sen kuuluisan totuuden: me naiset käytämme miesten iskemisessä hyväksemme ihan järjettömän hölmöjä kliseitä. Muikea hymy, hiusten pöyhöttäminen ja korkeat korot - ei löydy parempaa tapaa kerätä kolmijalkojen katseita. Kun sitten suhteen jatkuessa annamme säärikarvojen kasvaa, on kolli aika kummissaan - mihin katosi se mieletön seksipommi, jonka kanssa saman katon alle muutettiin?

Toisaalta, miehet eivät kyllä ole yhtään sen parempia. Kun mies vielä jaksaa nähdä vaivaa, sinulle avataan ovet, saat kukkia kotiisi, sekä kohteliaisuuksia (ja orgasmeja) yllin kyllin. Muutaman kuukauden jälkeen sohvallasi röhnöttää nenäänsä kaivava sikainfluenssa, jonka syntyperästä ei kenelläkään ole tietoa. Lisäksi Ikkunalaudan kukkapuskarivistön sijaan pyykkikorisi on täynnä likaisia urheilusukkia.

Ihmisrodun onnettomuudet ovat kuitenkin aina ihan ihmisrodun omaa syytä. Jos mies röyhtäilee ensimmäisillä treffeillä ja nainen kaivelee hampaitaan kertoen vaikeasta kuukautiskierrostaan, on suhde kutakuinkin tuhoon tuomittu heti alun alkaen. Syynä tähän kaikkeen on se, että me emme kestä totuutta, vaan haluamme ensin ne vaaleanpunaiset silmälasit nenällemme.

Toisaalta ne silmälasit vaan istuvat päähän niin hyvin, ja sopivat yhteen ihan kaikkien asukokonaisuuksien kanssa... ;D

Kiitos vielä kerran kaikille ihanille ihmisille perjantain FlashDeiteistä. Ihan Guinnesin ennätystä emme tällä kertaa keränneet (pom), mutta onneksi meno oli jälleen kerran hyvä ja fiilis korkealla. ISO KIITOS JA SUPERHALI myös Katalle, joka aina joutuu pistämään päänsä pantiksi Minnin ideoille. :D

Median huomiota olemme myös keränneet nyt aikamoisesti, mistä tämä neiti on varsin onnellinen ja yllättynyt. Pim! Olisikohan aika järjestää Flashdeitit vaikkapa Tampereella? Pistäkääs ilmoittautuen vapaaehtoiset..

Pure Rush sponsoriksi FlashDeitille ja Guinnesin ennätysyritykselleni!

Pim! FlashDeitti kasvaa ja kehittyy aikamoisella vauhdilla, ja Minni-neiti on kehitykseen varsin tyytyväinen. Mainostajat ovat kosiskelleet minua (tai *köh* FlashDeittiä) jo jonkin aikaa, mutta tätä neitiä ei helposti hetkauteta (olenhan tottunut huomioon ;D).

Mutta nyt on tärpännyt! Pure Rush -energiajuoma tarjosi minulle viime viikolla sponssia (ja lähettivät vielä laatikollisen namijuomaa mukana, namista lähettipojasta puhumattakaan ;D) ja Minni-neiti sanoi tahdon. Tämä on varsin mukava uutinen meille kaikille, sillä nyt voimme järjestää sinkuille vieläkin upeampia FlashDeittejä ja Pure Rush lähettää energiajuomiaan myös meidän deittareiden iloksi.

Pure Rushin myötä FlashDeitti-sivut vaihtuvat. Lisäksi järjestämme maailmanhistorian ensimmäisen FlashDeitti -kilpailun, jossa on palkintoina kaikkea kivaa by Cosmopolitan, Ugly Truth (pim, kuka pääsee pressinäytökseen? ;D) ja Naps (terkkuja Patskulle) - kiitos Pure Rushin.



Myös tiedotusvälineet ovat osoittaneet kiinnostusta allekirjoittaneeseen, mikä on aivan loistavaa tavoitteeni kannalta. Katsokaas, vaikka sinkkumiehiä kovasti seurailenkin, on heitä vaikea tavoittaa silloin kun on oikeasti asiaa (kuten miehiä yleensä). Tänään olin esimerkiksi Voicen iltapäivässä! Kuunteliko kukaan siis Pimiää, kun se haastatteli Pimiä?!

Ihanaa pim!

Tapahtui myös muuan toinen huomoitava seikka, joka meidän naiskaunokaisten olisi silloin tällöin pidettävä mielessä. Tämä kaikki onnellisuus nimittäin aiheutti sen, että kävelemisen sijaan leijailin pilvenhattaralla kotiin eilen. Päivä hymyili minulle muutenkin, sillä uudet kenkäni (no todellakin pitää ostaa lomaltapaluupopot!) näyttivät syötäviltä ja hiukset olivat kerrankin juuri oikealla tavalla ojennuksessa. Toisin sanoen tunsin oloni kauniiksi, älykkääksi ja ihanaksi (tiedättehän kun joskus sattuu sellainen onnenpäivä kohdalle, ja ei rakkaat, EN ollut juonut liikaa sitä energiajuomaa ;D).

Leijuessani jossain Runeberginkadun kulmilla, vastaani käveli toinenkin hyvänpäivänmyyrä. Vaalea tyttö, joka kerta kaikkiaan säteili hyväntuulisuutta. Hymyilimme toisillemme ihan estottomasti, juuri sillä vitsihyvinmenee-ilmeellä. Mieletön kyllämetytötpärjätään-henki tuntemattoman ihmisen kanssa, keskellä kirkasta päivää.

Olisipas ihanaa, jos me tyttäret muistaisimme kateellisten ja solvaavien vilkuilujen sijaan suoda useammin toisillemme moisen positiivipläjäyksen :).

Tulipas lällyä. :D No no mutta - nyt on lälly, onnellinen ja aikaansaava fiilis! :) Pim!

Hei ja muistakaas tukea minua tavoitteessani!

Deittailun maailmanennätysyritys!

Lupasin näyttää mihin meistä suomalaisista on, joten tässä se tulee: yritän saada deittailun maailmanennätyksen Guinnesin ennätystenkirjaan!

Haastan ruotsalaiset deittauksen Suomi-Ruotsi-maaotteluun, ja samalla pyydän Guinnesin ennätystenkirjan mukaan todistamaan voittoamme (sekopää :D). Osoitetaan maailmalle (ja etenkin ruotsalaisille), että me suomalaiset olemme sosiaalista ja keskustelutaitoista kansaa, jotka etenkin etenkin uskaltavat tanssia pöydillä ja nauttia elämästä. ;)

Hullun ideani toteuttamiseen tarvitsen teidän kaikkien apua. Rakkaat sinkut, ottakaa mikä tahansa kulkuväline allenne ja saapukaa paikalle. Rengastetut ja parisuhteessa elävät, hommatkaa kaikki sinkkukaverit ja sinkkukavereiden sinkkukaverit mukaan! Näytetään niille pahuksen ruotsalaisille, että olemme hullua, villiä ja hauskaa kansaa, ja pidetään huolta, että niin lukee jatkossa myös Guinnesin ennätystenkirjassa. Onnistunutta ennätystä voimme juhlia aamuun asti jatkoilla, joiden osoite selviää tuossa tuokiossa kunhan saan ravintolatädin langanpäähän. Pim!

Taustaksi kerrottakoon, että meitä suomalaisia mollattiin oikein yhteisvoimin Stureplanin yökerhossa. Paikalliset kolmijalat väittivät, että suomalaiset ovat tylsiä hissukoita, jotka eivät puhu eivätkä pussaa (pom).

Maailmanennätysyritys siis Esplanadin puistossa, Helsingissä perjantaina 14.8 kello 18.00. Laitan tarkempaa ohjetta FlashDeitti-sivustolle asap. Muistattehan, että myös Flow-festarit starttaavat samana päivänä, joten siinä sivussa voi festariheilan kaapata kainaloonsa ennätyksellisesti, Pim!

Jos et vieläkään tiedä mistä puhun, tutkiskele FlashDeittiä täältä.

Pim!

Pure Rush - FlashDeitin ihailijapostia ;D

FlashDeitti on saanut odottamatonta kannatusta, sillä saimme laatikollisen enrgiajuomaa - vieläpä kuulkaas ihan ilmaiseksi!

Olen ihan koukussa energiajuomiin ja nyt sattui tulemaan vieläpä hyvänmakuista, joten kiitokset Pure Rushille muistamisesta! By the way ovatkos kaikki siellä Pure Rushilla yhtä komeita kuin se lähettipoika?

Minni on energiaa täynnä, joten varoitus kaikille. Nyt tulee vaarallisen hyviä ideoita seuraavaan FlashDeittiin, pim!

Suomi-Ruotsi maaottelu julistetaan alkaneeksi

Tietämättömille tiedoksi, että olemme jo tiistaista asti tallanneet Tukholman katuja (kolmet korkkarit tanssittu/ shoppailtu rikki ;D). Yllätysreissulle oli pakko päästä, sillä loppukesästä on pakko ottaa kaikki irti (ja luonnollisesti myös kauppoihin saapunut syysmuoti siivitti päätöstämme melkoisesti).

Eilisen leffan jälkeen suuntasimme Stureplanille juhlimaan ja siellä törmäsimme huutavaan vääryyteen:

Tanssimme lattaritangoa (älä kysy mitä se on) pöydällä, kun huomasimme kolmen syötävän näköisen håkanin tuijottavan meitä juurikin sillä tavalla. Emme antaneet sen häiritä iloamme, mutta hetken päästä saimme kolme cosmopolitania pöytäämme. Drinksujen varjolla myös håkanit iskivät pöytäämme (jolloin päätimme kivuta alas sieltä, pikkuhousujen näkemisestä voi ruotsalainenkin pyörtyä :D), ja esittäytyivät. Pojat osoittautuivat varsin mukaviksi, mutta ongelmia ilmeni, kun he saivat tietää, että olemme suomalaisia. Heistä se oli nimittäin varsin yllättävää.

Heidän mielestään me suomalaistytöt olemme yleensä vaisuja ja hillittyjä, kansaa joka ei puhu eikä pussaa? Ihmisiä, jotka eivät todellakaan osaa nauttia elämästä (ja *köh* tanssia pöydällä?). Olimme ymmällämme, luulin että tuo iänikuinen virsi suomalaisista on jo mennyttä - olemmehan paljon matkustavaa, sosiaalista ja varsin ystävällistä kansaa (jos Viroa reissaavia viisikymppisiä känniturreja ei oteta lukuun). Nyt on kyllä pakko kehitellä jotain ruotsalaiskollien pään menoksi ja näyttää kerta kaikkiaan mistä meidät suomalaiset on tehty. Maineemme on pelastamisen arvoinen, joten hyviä ideoita otetaan vastaan sähköpostilla, Facebookissa ja vaikkapa blogissani.

Edellistä tuomiota lukuun ottamatta kaikki on sujunut varsin loistavasti ja Minni-neiti kuhertaa tyytyväisyydestä. Yllätysreissut ovat parasta maailmassa, etenkin kun pääsimme majoittumaan oikein Latvian tasavallan piikkiin. Ystäväni Asja nimittäin työskentelee Tukholmassa Latvian suurlähetystössä, joten edustusasuntokin on sen mukainen... Jahka saan maineemme korjattua, voin hypätä ikuisiksi ajoiksi Tukholmaan ja syödä joka päivä frukost på Mocco, eller hur?

Pim, tänään kuitenkin jo kotiin *voih*.

Latojenkkaa ja makkaroita

Kyllä kesä on ihana! Minni-neiti istuu laiturilla ja uittaa varpaitaan viileässä vedessä... Pim!

Saavuimme siis eilen Meritan mökille ja olemme lähinnä nauttineet auringosta, herkuista ja hyvästä seurasta (eli siis meistä ;D).

Aivan toimettomina emme sentään ole lojuneet (sehän on sula mahdottomuus), sillä päätimme kokeilla paikallista lavatanssikulttuuria eilen illalla. Ihan oikeasti löyttäydyimme kukkamekkoihin ja kiharsimme kutrimme kevyille kesäkikkaroille. Oli aika idyllistä suunnata Tunturi-pyörien etusarvet kohti pientä pihareittiä. Olimme kuin suoraan 50-luvulta - ja tämä siis hyvässä mielessä. ;D

Täytyy myöntää, että maalla miehet osaavat viedä muutakin kuin tunkea heinänvartta hangonnokkaan, täällä ollaan vieläkin pää pyörryksissä paikallisten miesten pyörityksestä! Tosin eräs hieman innokas herra päätti tehdä tangon perään loistokkaan taivutuksen, ja totta kai oli heti hengessä mukana. Seuraavaksi löysin itseni lattialta kukkahame korvissa helisten ja hämmentynyt tanssittaja vieressä köhisten. Hahaa! :D

Kyläpoikien eduksi täytyy myös sanoa, että täällä miehestä näkee heti päälle miten kukko kulkee. Toiminta voi olla varsin suoraviivaista, jolloin herra tarraa ensimmäisenä takapuoleesi ja kysyy tarjoatko kaljan. Tällöin osaat heti perääntyä, etenkin siitä syystä, että itse todella haluat sitä. Mutta mikä parasta, kunnollisen herrasmiehen tunnistaa jo kaukaa; hän on se, joka hiljaa mittailee sinua huoneen perältä ja näyttää syntisen komealta. ;D

Toisaalta, näin pienessä kylässä voi taustat tarkistaa aina vieruskaverilta, sillä kaikki tuntevat toisensa - oikeasti. He myös useinmiten tietävät tulevien lastenne perinnölliset sairaudet ja sen, miltä kyseisen kolmijalan kolmas jalka on näyttänyt lapsena nakurannalla. Helsingissä mies ei tarraudu ensimmäisenä takapuoleesi, mutta et voi koskaan tietää, kuinka montaa takapuolta kyseinen käsi on hivellyt (tai hivelee parhaillaan) ennen sinua.

Ansa Ikosen leikkiminen toi ihanaa vaihtelua Helsingin yöelämään, vaikka en ikimaailmassa vaihtaisikaan Jenny Woon drinksulistaa paikallisen baarinpitäjän yökkäröivään asiakaskuntaan. Rauhaisan mökkielämän kunniaksi täytyy myös todeta, että ihminen on ehdottomasti parhaimmillaan saunanraikkaana ja vatsa täynnä grilliherkkuja. :)

Monimuotoinen kaupunkiluontomme

Minni-neiti on lomalla, mikä on varsin ihanaa. Näin lomaillessa on aikaa katsella myös hieman ympärilleen ja tehdä toinen toistaan mielenkiintoisempia havaintoja. On upeaa, miten Helsinki herää henkiin auringon paistaessa, kukat kukkivat ja elämä hymyilee kaikille aina citypupuista Kauppatorin tappajalokkeihin.

Luonnon monimuotoisuus ei kuitenkaan ulotu pelkästään eläin- ja kasvimaailman edustajiin, vaan myös meillä ihmisillä on omat, kesäiset erityispiirteemme. Tässä esittelyssä vain muutama, miespuolinen kesärotu. Kolmijalat kirjoittakoot omat oppaansa... ;D Pim!

a) Kattokaa mun napaa -lokki: Vaikka kuinka yrität kääntää päätäsi pois, se on yhä siinä. Nimittäin paidaton, lihava lokki. Yleensä urospuolinen, elämänsä ehtoopuolella oleva yksilö, joka kuvittelee olevansa vielä kuumaa kamaa naaraspuolisten lajitoveriensa silmissä. No ei se ole, ei. Viihtyy erityisesti terasseilla ja autotallien läheisyydessä, ravinto koostuu lähinnä keskioluesta ja makkarasta.

b) Vähäkssairaankivaaollakesätöissääääh!-citypupu: Lihaksikkaat, ruskettuneet käsivarret ja uskomat-to-man nyrpeä naama. Asennetta enemmän kuin pienessä kylässä, mutta asiakaspalveluhenkisyyttä ei senkään vertaa. Puhun tietenkin työpaikkojen kesävahvistuksista ja muista kesätyöläisistä. Nukkuvat talviunta (koulussa), mutta heräilevät kesälaitumille mailapojiksi jälleen auringon ilmestyessä taivaalle. Eivät vielä kypsiä yksilöitä, joten annetaan hautua vielä muutama vuosi...

c) Terassikarhu: Istuu aurinkolasit nokallaan (tai vaihtoehtoisesti rennosti päälaella) keskellä terassia, raajat letkeästi levitettyinä ympärilleen. Terassikarhu on varsinainen alfauros, joka mittailee ympärillä olevia saalispaloja jatkuvasti sillä silmällä. Tätä lajia naispuolisten kesänviettäjien kannattaa varoa. Viihtyy yleensä trendikkään ravintolan terassilla, monta kesää putkeen. Tämän jälkeen muuttuu joko Nassu-possuksi tai Kattokaamunnapaa-lokiksi juoma- ja pariutumistavoista riippuen.

d) Nassu-possu: Pariutunut melkoisen tyrannin kanssa, joten ensimmäistä kertaa ulkona koko vuonna. Yleensä vaimon tärkkäämä paita yllään ja hiljainen, hieman vaivautunut ilme kasvoillaan. Tietää olevansa väärässä paikassa, väärään aikaan. Liikkuu ryhmäytyneenä muiden nassu-possujen kanssa, mutta keskustelu ei kulje, vaan kaikki istuvat hiljaa tuoppiensa edessä. "Juodaan nyt kun kerrankin saadaan"

Naislajeja en uskalla edes arvailla, arvatenkin Minni on edustettuna lähes jokaisessa niistä.. Pim! :D

Miehiä laukun täydeltä!

Naisen käsilaukku on varsin sietämätön paikka, koska sitä ei kerta kaikkiaan ole suunniteltu arjen pikku ilojen keskelle. Otetaan esimerkiksi puhelin, jonka pahaa aavistamattomasti tipahdutat käsivoidepurnukoidesi ja kalenterisi iloiseen sekamelskaan, etkä tietenkään, tietenkään, sille varattuun pieneen läpykkeeseen, joka on ihan vain sitä tarkoitusta varten ommeltu veskaasi. Kokemuksen syvä rintaääni ei myöskään muista varoittaa sinua, sillä et näköjään ole vielä(kään) ääntä sisäistänyt. Otat laukkusi mukaan, suuntaat kauppareissulle ja paha-aavistamattomana seisoskelet keskellä kauppajonoa. Kun vihdoin pääset kassalle tuhannen vuoden odotuksen jälkeen, käsilaukkusi alkaa yhtäkkiä hyppiä railakkaasti raikuvan Tartu tiukasti hanuriin -biisin tahtiin (Katan rakastettava keino muistuttaa minua viikonlopun bileistä, siis tanssin pöydällä vain ihan vähän aikaa?).

No mutta - tottakai ensin pöyhit aarrearkkuasi vaihtosukkikset sivutaskuista lennellen, kun muut jonottajat katsovat sinua juurikin SILLÄ tavalla (=Mee Jo Senki Ämmä -ilme). Joo ei löydy puhelinta. Tämän jälkeen ei ole muita vaihtoehtoja, kuin että lasket laukkusi lattialle ja oksennat koko sen sisällön pitkin pituuttaan koko kassajonon nähtäväksi. Viime kerralla olin ilokseni säilönyt mukaani muun muassa kourallisen kukkasipuleita?

Toki voisit vain yksinkertaisesti jättää vastaamatta puhelimeen, mutta jostain syystä se ei siinä paniikin ja kiukun keskellä koskaan tule mieleen.

Vaikka en vieläkään osaa sujauttaa puhelintani oikeaan lipareeseen, käsilaukkukommellukset ovat saaneet minut tekemään seuraavan (vaikkakin ihan järjettömän pinnallisen) päätelmän: miehet ja käsilaukut - ne ovat todellakin samalta planeetalta.

Perustelut:

1. Mies ja käsilaukku toimivat kumpikin täydellisesti, niin kauan kun et ahda niihin liikaa tavaraa.
2. Et koskaan muista mitä viime kerralla tapahtui, kun työnsit puhelimesi väärään paikkaan. Tämä voi myös johtaa aikamoisiin Pom-fiiliksiin.
3. Jos työnnät näppisi liian syvälle, et koskaan voi tietää mitä kourastasi lopulta löytyy.
4. Molemmat ovat kovin kauniita katsella, mutta tulevat aika kalliiksi.
5. Käsilaukku ja mies - hyvällä suunnittelulla varustettuna ehdottomasti naisen paras ystävä.
6. Vaikka kuinka lupaisit että tämä on elämäsi viimeinen laukku, joka syksy vastaan kävelee entistä parempia malleja...
7. Parhaat ovat ehdottomasti aitoa nahkaa (ja sisältävät mielellään myös kultakoristeita... Pim!)
8. Liian monen laukun (ja miehen) hankkiminen voi johtaa tuhoon. Siksi on parasta tyytyä vain yhteen perusmalliin, se kun sopii (lähes) kaikkiin tilanteisiin.
9. Molemmat vaativat vuosien harjoittelua, jos haluat oppia tunkemaan tavarasi oikeisiin paikkoihin.
10. Myös käsilaukut ovat miesten suunnittelemia.

Mutta jos miehet ovat käsilaukkuja, mitä me naiset sitten olemme? Sorkkarautoja vai? ;D

Silikoni, joka naisen paras ystävä?

Tässä eräänä päivänä kuntosalini saunatiloissa osui silmiini aikamoinen näky. Tapanani ei ole tuijotella muita naisia suihkussa, mutta tällä kertaa vesikopista tunkeutui sellainen tissiamatsoni, että en voinut muuta kuin kauhistella. Nainen sinänsä oli siro ja pieni, mutta hänen rintavarustukseensa oli tungettu niin paljon silikonia, että neitokaisen aiheuttamat vesiputoukset suihkusivat melkein meidän muiden silmille (no okei, ehkä ihan pikkiriikkisen liioittelen :D).

Nykymuoti suosii pieniä rintoja ja harva malli on hoikassa pojanvartalossaan kovinkaan muodokas, silti silikonirinnat yleistyvät jatkuvasti. Martina Aitolehti jopa kuvittelee, että puolet suomalaisnaisista olisi operoitua kansaa. Myös muihin kauneusleikkauksiin kulututetaan jatkuvasti enemmän rahaa.

Hassuinta on, että vaikka kauneuskirurgia maksaa enemmän kuin tämän neidin kolmen kuukauden shoppailureissut yhteensä, siitä halutaan pitää mahdollisimman pientä ääntä. Naapurin Niina ei missään nimessä saa huomata nenäsi korjausleikkausta, rintavarustuksesta puhumattakaan!

Omat rintani ovat aivan normaalikokoa, enkä ole koskaan harkinnut suunnistavani leikkaukseen vain ulkonäön takia. Tutkimusten mukaan myös miehet pitävät enemmän luomurinnoista (ja tietenkään en tähän väliin yhtään sopivaa linkkiä löytänyt, ehkä Minniä on huijattu? :D). Silikonirinnat koetaan turhamaisina ja noh, luonnottomina.

Ja millaisiksi silikoniamatsoni muuttuu vanhetessaan? Apua!

Toisaalta ymmärrän naisia, jotka AA-kuppeineen kuolaavat sen täyteläisen C-kupin perään. Vaikka muotiala suosii poikatyttöjä, me tytöt usein kuvittelemme, että tarvitsemme lisätäytettä kelvataksemme Megan Foxin perään kuolaaville kolmijaloille. Etenkin murrosiän kokemukset vaikuttavat paljon siihen, miten lopulta vartalomme koemme. Aikuisena sitten yritetään opetella sitä totuutta, että olivat rintasi sitten millaiset tahansa, se on se kaikki muu millä on merkitystä... :)

Kuinka paljon ulkonäköpaineita miehillä on ja millaisia ne ovat? Peniksenkehittimet ja -jatkeet ovat varsin tunnettu keino parannella itseään, mutta kuinka moni haaveilee vaikkapa korvien pienennyksestä tai ihon mikrohionnasta? Kertokaahan miehet Minni-neidille mistä puristaa ja minne varistetaan?

Tekstaa, ei tekstaa...

Prinssi Uljas tekstasi minulle viikonloppuna, itse asiassa hän on tekstannut minulle joka ikinen päivä viime ja tällä viikolla. Olen ollut varsin kiireinen nainen (hei ale-sesonki parhaimmillaan), joten olen toki vastannut viileän kohteliaasti, mutta en ole itse ottanut yhteyttä häneen lainkaan (yhtä pikkiriikkistä virhesiirtoa lukuun ottamatta...).

Yleisen viestittömyyden ansiosta Prinssi Uljas käy aika kuumana. Jos sinä mietit miksi, Minni-neiti selvittää.

Katsokaas rakkaat, joka ikinen Näin Korjaat Korean Miehen -säännöstön numero yksi on ehdoton: älä näytä olevasi kiinnostunut. Mitä kauemmin mies joutuu sinua tavoittelemaan, sitä enemmän hän sinua haluaa. Tämä on tylyä (ja varsin hölmöä), tiedän, mutta kantapään kautta opittu taito. Sitä, miksi miehet näin toimivat, on kysyttävä heiltä itseltään... Itse he syyttävät siitä "menneiden aikojen metsästysviettiä". Voin kuitenkin paljastaa sen olevan tavanomaista kolmijalkojen kummallisuutta, pakko saada se, mitä ei voi saada - tiedättehän... ;)

Ja sitten siihen virhesiirtoon: sattui nimittäin niin, että Minni-neiti joi lauantaina kuohuviiniä, ja hetkellisen hölmöystilan ansiosta lähetti Prinssi Uljaalle aivan järjettömän härskin seksiviestin. Viestin sisältöä en nyt tässä lähde sen enempää ruotimaan (eräs nimeltä mainitsematon KATA on kaiken takana), mutta lähetin sen sitten Prinssi Uljaan sijaan ensin Katan isukille, joka on numerovalikossa seuraavana. Päättäväisenä neitinä minä ja kaksi skumppapulloa lähetimme viestin vielä uudestaan, tällä kertaa oikeaan osoitteeseen.Tämän kaiken toiminnan ansiosta tapahtui kolme varsin oletettavaa tapahtumaa:

a) Minni-neiti oppi, mitä tapahtuu jos sekoitetaan yksi kappale Kataa, Minniä ja Kahta Iloista Skumppapulloa
b) Minni-neiti oppi, ettei enää koskaan ole Kahden Iloisen Skumppapullon ja Katan seurassa yhtä aikaa (no ainakaan kahteen viikkoon, hahaa!)
b) Katan isukki soitti yhden erittäin hämmentyneen puhelun seuraavana päivänä (äh).

Tapahtui myös yksi varsin kummallinen seikka:

c) Prinssi Uljas käy, mikäli mahdollista, vieläkin kuumempana. Voisiko joku selventää?

Onneksi alennusmyynnit jatkuvat vielä kuumana, joten voin kuluttaa kaiken kuumeiluni prinssien sijaan pilkkahintaisiin kenkiin. Pim! ;D

FlashDeitti osui ja upposi!

Pim ja pim! Viime perjantain FlashDeitti sujui loistavasti ja porukkaa oli jo varsin mukavasti mukana. Teatterin jatkotkaan eivät jättäneet ketään kylmäksi, sillä olimme kiltteinä tyttärinä hommanneet seurueellemme loistavan juomatarjouksen (pim). Upeaa seurata oman idean kasvua pikkuvauvasta isoksi tytöksi, kannattajajoukko on kerta kerran jälkeen suurempi ja Minni ja Kata niii-in tyytyväisiä neitejä!

Miesenemmistön seurauksena Kata värväsi muutaman lisädeittaajan Teatterin terassilta, mikä olikin varsin hauska idea. Aurinkoisesta säästä nautiskelevat ihmiset lähtivät innoissaan leikkiin mukaan, liekö skumppa-tarjouksellakin ollut osuutensa asiaan?

Illan kuluessa ainakin allekirjoittanut näki muutamia sydämentykytyksiä puolin jos toisinkin... ;) Homman perimmäisenä tarkoituksena on tietenkin hauskanpito, mutta suukot ja Sen Oikean löytyminenhän on aina suurta plussaa, eikös?

Ohessa hieman kuvia tapahtumasta. Olemme mustanneet deittaajat aina nassuista varpaisiin, koska yllärikuvat netissä eivät koskaan ole iloinen tapahtuma... Vai?

Ja jos et vielä(kään) tiedä mistä puhun, tarkastahan täältä.

Jeesus tulee, ota koppi!

Kävelin eilen töistä kotiin, aurinko paistoi ja Minni-neidillä oli varsin hyvä mieli. Pyörällä suhahti viereeni ihan hyvännäköinen kolli, joka alkoi jutella niitä näitä. Aluksi olin kohtaamisesta ihan mielissäni, mutta nopeasti paljastui herran todellinen aikomus: hän halusi käännyttää minut Jeesuksen Kristuksen seuraajaksi ja oli ilmeisesti itsekin aikamoinen jeesus kristus. Kerroin hänelle että välini yläkertaan ovat ihan kunnossa, enkä tällä hetkellä kaipaa pyöräilevien kolmijalkojen apua uskonasioideni selvittelyyn.

"No mutta jos et halua tulla mukaani Jumalan huoneeseen, niin voisitko kuitenkin ottaa suihin?"

"Öh?!"

Kohtaamisemme oli uskomaton ja taisinkin toivottaa herran taivaan porteille. Se sai minut kuitenkin pohtimaan, millainen olisi suhde todella uskonnollisen herrasmiehen kanssa?

Himouskovaiset säästävät halujaan, eli seksi ei tule kuuloonkaan. Missä sitten menee raja? Onko esimerkiksi suutelu jo kielletyllä listalla? Lentosuukko? Itse olen sitä mieltä, että sulojen säästäminen avioliiton porteille asti on täyttä hulappaa, mutta toki siinä on myös hyviä puolia.

1. Sukupuolitaudit ja ei-toivotut raskaudet ovat sula mahdottomuus.
2. Joo ei ole enää muita hyviä puolia.

Lisäksi saat heittää hyvästit romanttisille viini-illallisille, koska uskovaisethan eivät moista harrasta (vaikka Jeesus ryyppää Raamatussa koko ajan?!), leffailloille (televisio ja elokuvat ovat syntiä) ja jopa häävalssille. Suhde voisi olla aika vaikea ja vaatisi paljon myönnytyksiä. Toisaalta rakkaus ei rajoja katso, vaikka vinkkupullon ja Jude Law'n upean takapuolen hyvästeleminen voisikin tuottaa vaikeuksia, ainakin Minnille... :D

Noh, komeista kirkkokuorolaista hieman säännöstöä ja esimakua tässä...

Ai niin, eilenhän järkkäsimme jälleen FlashDeitit (tai okei, Kata oli enemmän hommaa luotsaamassa :D)! Porukan ilmeistä päätellen meno oli loistavaa, jatkot järkkäsimme tällä kertaa Teatterissa... Jos et vielä tiedä mistä puhun, otappa selvää... Pim!

Kuuden miljoonan dollarin mies

En sitten testailllut vetoapuja, joutuupahan kolli hieman pohtimaan elämän tarkoitusta. Tosin nyt pääni on jälleen ollut Jeesuksen seurassa koko päivän, apua mikä mies! Unelmakarjuni oli nähnyt ihan kunnolla vaivaa. Illan teemana oli Argentiina, joten kaikki sopi kuvaan aina viinistä musiikkiin. Minni-neiti istui otettuna sohvalla ja nautiskeli Astor Piazzollan väkevistä sävelistä... Pim!

Muistatteko takavuosien Kuuden miljoonan dollarin miehen? Komea kolli, joka hoiteli tilanteen kuin tilanteen ja oli vielä kaiken lisäksi osa kilpavarustelua? Häneen voi siis asentaa osan kuin osan - mahtavaa!

Pohdin tässä, millainen olisi minun Kuuden miljoonan dollarin mieheni? Jos saisi ihan itse varustaa... ;) Täytyy muuten myöntää, että Minnin miljoonalla dollarilla ostettaisiin aika lähelle Prinssi Uljaan kaltainen karju... Pim!

Millainen olisi Sinun Kuuden miljoonan dollarin miehesi? Rohkea, luotettava ja aika helkkarin hyvännäköinen? Sekoitus Brad Pitin silmiä ja Paul Newmanin karismaa, lempiharrastus hartioiden hierominen ja aika iso poika ihan joka paikasta? Hahaa... Tämähän on hauskaa?

Tuoreen tutkimuksen mukaan miehet pitävät muuten paljon enemmän tästä kuin tästä. Toimiiko se samoin toisinkin päin?

Ulkonäköhän ei todellakaan ole kaikki kaikessa. Parisuhteessa sitä oikeasti kaipaa topattujen rintaliivien ja suoran nenun sijaan hyvää huumorintajuista, luotettavaa ja rehellistä ihmistä vierelleen. Ihan sitä tavallista naapurintyttöä ja -poikaa.

Kumma että kaikenlainen kilpavarustelu osuu aina vain ulkoisiin seikkoihin. Hiustenpidennykset ja peniksenjatkeet, onko niillä mitään väliä? Miksi ne ovat niin suosittuja? Toisaalta, sisintään on vaikea varustella. Hyvää itseluottamusta ei voi ostaa kaupasta, vaan se vaatii aikaa ja panostusta ihmiseltä itseltään.

Naisen orgasmi, on se vaan outo tyyppi!

Seinäni takana asuu aika erikoinen, tosin onnellinen, pariskunta. Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö, alkaa seinäni takaa kuulua mieletön jyskytys ja ähkintä. On toki ihanaa että eräillä meistä on toimiva seksielämä vielä 60-vuotiaana, mutta joskus olisi ihanaa moikata Nukkumattia ihan vain hiljaisuudessa. Etenkin nainen on varsin kovaääninen ja mikäli olen oikeassa melkoinen luonnonlahjakkuus (?). Hän nimittäin, hyvät naiset ja herrat, tulee joka ikinen kerta. Oikeasti.

Joko hän teeskentelee, ylireagoi tai on rengastanut maailmankaikkeuden lahjakkaimman kolmannen jalan. En ole nimittäin vielä koskaan tavannut ihmistä joka on saanut sekä toimivat maitorauhaset, että taidon tulla joka kerta. Ja vielä niin jumalattoman äänekkäästi? Ehkä he ovat lukeneet tarpeeksi vetoapuja.

Orgasmin feikkaaminen on naisilla varsin yleistä, mutta se ei palvele kenenkään tarkoituksia (paitsi jos haluaa nukkua...). Toisaalta sorrun siihen itsekin toisinaan, koska aina ei vain jaksa. Eräs eksäni esimerkiksi oli täysin toivoton. Aluksi yritin neuvoa ja ojentaa häntä, mutta eihän siitä mitään tullut. Onneksi televisio unohtui toisinaan päälle, oli tarjolla edes jonkinlaista viihdykettä (Apua! Hyi Minni! :D).

Ehkä naapuripariskuntani voi ryhtyä järjestämään Jumalattomia Viikonloppukursseja Orgasmiongelmaisille Pariskunnille. :D Pitäisikö ehdottaa?

Lähden ihan kohta muuten dinnerille Prinssi Uljaan kotiin. Pitäisiköhän testata kuinka hyvin hän on vetoapunsa opiskellut... ;D

Tusinatreffailua

Kohtasin eilen illalla Henkan terassilla mielenkiintoisen kolmijalan. Ei siksi mielenkiintoinen, että hän olisi jotenkin sykähdyttänyt erityisesti, mutta hänen deittimaailmansa oli hämmentävän aktiivista.... Soidinhuutoja kuului myös Minnin suuntaan, mutta onneksi korvatulpat olivat mukana.

Selvisi, että tyyppi tapaili neljää naista yhtä aikaa, joiden kaikkien kanssa hän harrasti seksiä ja parisuhdetoimintaa. Mies ei nähnyt siinä ongelmaa, koska hän ei ole LUVANNUT kenellekään mitään. Unitutkimusten mukaan miehillä on keskimäärin yhdeksän erektiota yhden yön aikana, ehkä hän haluaa käyttää jokaiset aplodit hyväkseen?

Kuinka montaa ihmistä teidän mielestänne on luvallista tapailla yhtä aikaa?

Mielestäni pelkkä kahvilla käyminen on ihan luvallista touhua monen herrasmiehen kanssa. Jos siirrytään seksiin, tai edes hieman lähempään tuttavuuteen (jonka SIIS haluaa jatkuvan pidempään) tulisi miehiä olla vain yksi... Itsehän tietenkin treffailen monia miehiä, mutta hei - kaikkia eri aikaa. Jos homma menee pidemmälle joko otan tai jätän - rippikoulutytön toimintaa ;D Iltalehden toimittaja on kirjoittanut monien deittailemiseen säännöt, kannattaa kai tarkastaa ennen tusinatreffejä?

Merita, joka aina uskoo miesten selityksiin, lankeaa juuri terassikoiraan kaltaisiin lempuntekijöihin. Ei auta, vaikka kuinka yritämme opettaa häntä varovaisemmaksi. Aina kun hän uskoo tapailun siirtyneen ooksämunkaa-asteelle, mies paljastaa enolekoskaanluvannutsullemitään-kortin. Etenkin perinteisimmät pelimiehet, kuten poliisit ja palomiehet (no enpäs leimaa ketään! :D) kuuluvat tämän lajin harrastajiin.

Mihin tämä lause perustuu? Jos tapailee ihmistä, on nähnyt hänen paljaan pyllynsä useampaan otteeseen, tuijottaa silmiin ja suukottaa varpaita SÄÄNNÖLLISESTI on se mielestäni perinteinen käsitys lupaamisesta. Ilmeisesti letkunheiluttelijat ovat asiasta eri mieltä, mutta voisiko joku teistä hieman selventää asiaa?

Ai niin, Prinssi Uljas pyysi minua syömään - hänen luokseen... Mitähän sitä vastaisi? Ehkä päätöksistä voi hieman lipsua välillä, vaikka näin tulevan viikonlopun kunniaksi... Pim... ;D

Treffeillä ei oo kivaa, jos vaimo on mukana...

Kaivopuistossa oli ihanaa, mutta eiliset sokkotreffini päättyivät vähintäänkin... Noh, katastrofaalisesti? Pom.

Aurinko paistoi niin että navat vilkkuivat, Minni-neidille tarjoiltiin skumppaa, marinoituja katkarapuja ja tomaatti-mozzarella-salaattia. Ruokapolitiikka oli ihan ok. vaikka olenkin saanut parempaa... Myös miespolitiikka oli aluksi onnistunutta (vaikka okei, olen saanut parempaa), kunnes suostuin iltakahville hänen luokseen...

Cafe au lait ja komea liikemies nenäni edessä onnittelin itseäni onnistuneesta illasta. Mies osasi käyttäytyä, oli älykäs ja keskustelutaitoinen pikku herrasmies... Tämä siis siihen asti kunnes makuuhuoneesta kuului vauvan itkua. Kuulitte oikein, yhdeksän kuukautta naiskaunokaisen massussa pyörineen ihmispökäleen kovaäänistä meteliä.

Noh, otin ja tempaisin makuuhuoneen oven luonnollisesti auki ja löysin miehen (ex-?)vaimon ja heidän yhteisen, vastasyntyneen pienokaisensa huoneesta... Nainen oli tullut paikalle ilmeisesti ihan vain vakoilumielessä mikä on ihan ymmärrettävää, oli hän sitten ex tai future-ex. Nappasin kimpsuni kainaloon ja jätin pariskunnan taistelemaan aiheesta keskenään.

Illalla liikemies lähetti tekstiviestin ja lirutteli että he ovat eronneet hieman ennen lapsen syntymää, mutta vaimo on edelleen toista mieltä.

Asteikolla 1-10, kuinka törkeää käytöstä tämä mielestänne on? Mies jättää vielä syntymättömän lapsensa ja tämän äidin (jos nyt on edes jättänyt) etsiäkseen tuoretta lihaa tilalle...

Jos parisuhde ei toimi, mutta lapsi on tulossa, mikä on oikea tapa toimia? Pitäisikö vain yrittää jatkaa, vaikka tilanne tuntuisi mahdottomalta?

Itse olen sitä mieltä, että parisuhteessa ei olla vain lapsen takia, ihan jo lapsen itsensä takia. Kasvuympäristö ei ole onnellinen, jos vanhemmat riitelevät jatkuvasti ja harrastavat irtosuhteita siinä sivussa. Lapsi kuitenkin tarvitsee kumpaakin vanhempaansa, kuinka paljon ero verottaa lapsen elämää?

Noh, onneksi Minnin ei tarvitse miettiä moista. Ilmeisesti googlettamisesta ei ole mitään apua, tulipas tämäkin todistettua :D

Kuka sinua googlettaa?

Huomenna luvassa jälleen nettitreffit, tällä kertaa varsin lupaavan liikemiehen kainalossa. Säiden ansiosta suuntaamme piknikille Kaivopuistoon ja mies on luvannut kokkailla minulle… Odotan innolla mitä kolmijalka on saanut kyhättyä kasaan, kokkaavat miehet ovat aika seksikkäitä… Pim ;)

Deittailun aloitettuani olen pohtinut sokkotreffien turvallisuutta. Vaikka ajatus useasta tunnista vieraan ihmisen seurassa on jännittävä, on minun pakko pohtia myös turvallisuuttani.

Kuinka paljon tutkitte deittikumppaninne taustoja ennen ensimmäisiä treffejä? Riittääkö pelkkä keskinäinen sähköpostikeskustelu, vai käyttekö läpi kenties Googlen ja salapoliisikirjaston keltaiset sivut?

Entinen (pitkään sinkkuna viihtynyt) työkaverini kertoi minulle että ennen ensimmäisiä treffejä hän ottaa aina selville miehen osoitteen, asuuko samassa osoitteessa muita ihmisiä ja niin edelleen... Jostain kumman syystä kyseinen sinkkunaikkonen on edelleen sinkku...Vaikka miehet rakastavat Tomb Raideria, en usko että stalkkaaminen on kovinkaan seksikästä…

Jonkinlainen tarkistelu kannattaa kuitenkin tehdä, esimerkiksi siitä syystä ettei päädy sokkotreffeille vaikka hänen kanssaaan... Huomisesta deitistäni hakukone osasi kertoa seuraavaa:

Liikemies harrastaa lenkkeilyä, kuntosalia ja rakastaa kokkaamista (PIM), mutta ei voi sietää tuhlareita (POM). Lisäksi hän on nuorempana harrastanut pesäpalloa varsin aktiivisesti.

Löysin myös pimeän salaisuuden, joka voi kertoa ihmisestä aika paljon: tättäräräää, liikemies kuuluu Markku-liittoon! Oikeasti! Toivon että olen erehtynyt henkilöstä, koska kuka täysijärkinen liittyy yhdistykseen vain koska kaikilla on sama etunimi?

Kuinka paljon parisuhteessa harrastetaan keskinäistä vakoilua? Puhelimen viestien, sähköpostien ja huulipunajälkien tarkkailu voi olla melko yleistä, mutta kummat harrastavat sitä enemmän, miehet vai naiset?

Iltasanomien uutisen mukaan puolison kännykkävakoilu on uuden ohjelman avulla sekä mahdollista, että luvallista...

Noh, googlen tietojen avulla suuntaan illan treffeilleni... Kerron sitten oliko kyseessä aito vai feikki Markku-mies :D

Keskikesän keskivertoseksiä

Juhannus oli, meni ja hauskaa oli! Rahtasin sekalaisen kokoelman kenkiä, juhannusmekkoja, juomokondomeja ja skumppaa nauttineita ystäviäni kesä-kuplavolkkariini ja käänsin suunnan kohti Hankoa ja hurjaa juhannusjuhlaa!

Muutamat ystävistäni eivät olleet Hangon juhannusvieraita ensimmäistä kertaa. Kokemuksistaan viisastuneina he aikovat tällä kertaa keskittyä miesten sijaan ihan perinteisen makkaran paistoon, koska humalaisten miesten iskuyritykset ja yhden yön erehdykset ovat olleet sen verran mielenkiintoisia.

Voiko mielestänne humalassa harrastaa hyvää seksiä? Toisaalta estot ovat täysin poissa, mutta sitten toisaalta ne estot tosiaan ovat täysin poissa. Kumpikaan ei hallitse kroppaansa kovinkaan taidokkaasti, hengitys haisee kuolemalle eikä toisen tuhmista puheista saa mitään selvää.

Usein juhannuksena lemmenparit päätyvät myös e-rit-täin epämiellyttäviin paikkoihin seksin harrastamisen kannalta: metsämättäälle, laiturille, oksentavan ihmisen viereen tai keskelle telttakeppiä. Kutsukaa minua mukavuudenhaluiseksi, mutta muurahaispesä genitaalialueeni läheisyydessä ei ole suotavaa. Lisäksi epävirallinen tutkimukseni osoittaa, että usean meistä tekee kännileikin loppumetreillä enemmän mieli Mäkkärin jonoon kuin orgasmia, vai mitä olette mieltä?

Humalassa ei sitä paitsi saa harrastaa liikuntaa, siitä voi tulla vaikka paha olo... Yh ja pom.

Toki myönnän että keskikesän juhla voi olla myös varsin otollista aikaa pienelle, romanttiselle seikkailulle. Luonnon helmassa (varokaa niitä elukoita), kevyen kesätuulen kuiskeessa voi viettää ihanan hetken. Pieni nousuhumala on poistanut pahimmat kainouspuuskat ja olo on rento ja hilpeä.

No, humalassa tai ei, vietimme viime keskiviikkona aivan loistavan Flashdeitin! Porukkaa on kerta kerran jälkeen enemmän ja Minni + Kata = iloinen heilapariskunta. Seuraavan kerran deittaamme 3.7, joten viimeistään silloin kannattaa kokeilla!

Toivottavasti nautitte juhannuksesta ja saitte heilaa! ;DonH

Pariskuntamökkejä ja juhannusheiloja...

Juhannusheila hankkimatta? Ei hätää.. Minni ja Kata ovat jälleen aseet tanassa kaikenmaailman yksinäisiä pusuhuulia vastaan. On varmaan turhaa muistuttaa teitä siitä mitä tänään tapahtuu...

Tämä neiti aikoo tänä vuonna reissata sinkkuporukalla juhannuksen kunniaksi, vaikka osa kavereistani aikookin soluttautua pariskuntien kanssa mökille. Itse haluan ainakin juhannuksena hieman menoa ja meininkiä... Lisäksi hyvää tarkoittavien ystävien naittopuuhat ovat usein aika järkyttävää katsottavaa...

Rakas ystäväni Merita on loistava esimerkki tästä hieman tuskaisesta juhannuksenviettotavasta sinkulle. Viime vuonna neidille raahattiin ihan varta vasten astuttava ukonköriläs paikan päälle (joka muuten muistutti erehdyttävästi Boris Jeltsiniä). Pojalle oli luvattu naista ihan naiselta itseltään lupaa kysymättä, ja tämän ansiosta Merita sai juosta Jeltsiniä karkuun koko juhannuksen. Kun kauniit ja rohkeat sanat eivät enää auttaneet päätti viaton juhannusneitomme iskeä ukkoa saunavihdalla päin näköä ja kaahata autollaan kohti Helsingin keskustaa.

Itse en onneksi ole kokenut moista, tosin komean ehdokkaan kanssa voisin hieman vihtaleikkejä harrastaakin... ;) Kuka olisi mielestänne ultimate-juhannusmussukka? Miellyttääkö silmäänne kenties Joona Puhakka , joku Hunksin pojista tai kenties vakavasti otettava ja vanhempi vuosikerta Vanhanen tai Niinistö? Entä mitä mieltä pojat ovat, kuka on kesän kuumin kisuli?

Noh, tämä juhannusheila jatkaa työntekoa... Illalla Flashdeittiin! Pim!

Pussaa pyllyä Prinssi Uljas!

Olo on niin vaikea Prinssi Uljaan (Nicon) vuoksi. En oikein tiedä miten päin pitäisi olla. Toisaalta haluan pysytellä sinkkuna, en pysty näin nopeasti eron jälkeen uuteen suhteeseen? Haluan olla vapaa ja nauttia kesästä... Pim ja pom, voinko valita kummatkin? Auttakaa nyt hyvät ihmiset ja sanokaa mitä minun pitäisi tehdä?

Päivisin olen hyväntuulinen ja rohkea pieni nainen, mutta iltaisin olisi ihanaa käpertyä oman kullan viereen... Pom... Suhde eksääni oli melko vaikea, kylmä ja intohimoton tapasuhde. En tosiaankaan halua sellaista elämää enää, en edes tiedä mitä kaipaan? Olen ajatellut että vastaus kymykseen löytyy kunhan vain jaksan tutustua itseeni hieman enemmän enkä heittäydy heti uuteen suhteeseen... Olenko oikeassa?

Noh, ehkä vuosisadan rakkaustarina ja kolmesataakahdeksankymmentä litraa suosikkijäätelöä auttaa asiaa? Huomenna Prinssi Uljas saa pussata ihanaista pyllyäni ja painua pois mielestäni ;).

Tekstarihäiriköintiä ja sinkkusutinaa...

"Seksipommi piinaa Real Madrid -tähteä tekstiviestein", note to all: se EN ole minä... Tosin jumalaisen jalkapalloilijan tekstarihäiriköinti ei kai voi olla liian rikollista? Hmmm... Se voisi piristää kummasti työpäivää? ;D Sopivaa kohdetta voi tulla tapaamaan vaikkapa ensi keskiviikkona: Flashdeitit ovat jälleen täällä ja puikoissa luonnollisesti tehokaksikko Minni ja Kata. Sivustollamme on jo monta sataa rekisteröitynyttä, joten jos kainalossa kumisee tyhjyys tiedät miten toimia... ;)

Lauantaiset treffit sujuivat kuten olettaa saattaa, taivas miten mieletön pakkaus se mies on! Ihana, komea, urhea, uljas ja älykäs... Tiesittekö esimerkiksi että tyrnipensaita on sekä nais-että miespuolisia, ja että marjoja saadakseen on istutettava kumpaakin (tosin yksi poikatyrni kuutta tyttöä kohden... Kröhöm)? Miten joku voi tietää tuollaista? Ihanan romanttista, pim! :)

No mutta, menimme siis illalliselle ravintola Groteskiin ja joimme liikaa viiniä (hah!). Vielä romanttisemman tilanteesta teki ukkonen, joka kai aina kruunaa kaiken? Illallisen jälkeen hän saattoi minut kotiin ja viattoman iltasuukon jäi oven taakse ihmettelemään odottamatonta käännettä (?), hahaa... Jäipähän miehelle mietintämyssy päähän...

Nyt kyllä pyörii päässä tuhat asiaa... Yrittäkää tekin pitää mieli tyynenä, pysytelkää kaukana tekstarihulluista ja liian ihanista miehistä!

Suomi voitti Venäjän, sittenkin!

Suomi hävisi surkeasti Venäjälle eilen ja kyllä nyt kismittää, pahus… Tosin ulkonäkökilpailussa Suomen Komistukset voittavat Venäjän Rassukat äänin 5-0. Esimerkiksi Alexei Eremenko (vaikka tosin hän taitaa olla aikamoinen sika pelikentän ulkopuolella), Sami Hyypiä ja Jonatan Johansson saavat ainakin Minnin toivomaan peliä ilman paitaa ja jalkapallolle lisätilaa telkkariin, vai mitäs olette mieltä?

Mutta niin, Päiväunelmista Kummastuttaviin Elämän Tosiseikkoihin Jotka On Pakko Jakaa:

Siis Nico otti yhteyttä?! Sain aamulla hänellä tekstiviestin, jossa hän pyytää minua syömään lauantaina! Uskomatonta, olisin kuvitellut että mies on jo täysin poissa kuvioista? Aika jännittävää tosin, mitähän sitä laittaisi päälleen… hmmm… Ehkä voisin pukeutua kesäisen rennosti, esimerkiksi kuten kuvassa ylhäällä?

Jostain syystä muuten jännitän miesten kanssa ruokailua treffeillä ihan tolkuttomasti. Ajattelen koko ajan mahdollisia kastiketahroja rintavarustuksellani, tilliä hampaitteni välissä tai hernettä nokassani. Onko kenelläkään muulla samanlaisia ongelmia?

Hallelujaa homorakkaus!

"Idols-laulaja tuli ulos kaapista". Miten homous voi olla vielä niin erikoinen asia? Mielestäni nämä keskustelut kuuluvat viime vuosituhannelle ja kaikenlainen rakkaus on vain positiivista, vai mitä olette mieltä?

Pitäisiköhän poika- ja tyttörakkaudelle järjestää oma Flashdeitti? Hmmm... Idea jonka voisin laittaa korvan taakse... Mikäli joku haluaa kunnostautua tällä saralla jo ennen Minniä ja Kataa voi noukkia ohjeet täältä (linkki Flashdeittiin). Mainittakoon tässä kohtaa myös, että seuraavat Flashdeitit järjestämme jo ensi viikolla... Vinkki, vinkki ;)

Olen muuten törmännyt Ullanlinnassa muutaman kerran aivan todella syötävään pyörälähettiin: tumma tukka, vihreät silmät (? meni aika lujaa :D), silmälasit ja mieletön hymy... Ilmeisesti kyseessä on BikeXpressin poika? Pim. Nico on laitettu kierrätykseen ja unohdettu.

Ensimmäiset Flashdeitit!

Perjantaina järjestimme ensimmäiset Flashdeitit... Osallistujia oli ilmoittautunut kymmeniä, mutta lopulta vain muutama tuli paikalle. Ilmeisesti sade verotti juhlaporukkaamme, mutta mehän emme pienistä lannistu! Ensi kerralla tuoreet flashdeittaajat ovat luvanneet ottaa kaikki sinkkuystävänsä mukaan, joten silloin pääsemme jo kunnolla asiaan. Jännittää jo etukäteen miten uusi tapahtuma lähtee käyntiin!

Ja sitten: Nico ei tullut flashdeiteille eikä ole muutenkaan ottanut yhteyttä.... Tosin aikaa on kulunut vasta muutama päivä edellisestä tapaamisestamme, enkä etsi mitään vakavaa tällä hetkellä. Haluan pysytellä sinkkuna ja nautiskella kesästä!

Lohduttauduin (okei, tekosyitä on nii-in kiva keksiä) kunnon shoppailukierroksella. Mukaan tarttui muun muassa muutamat uudet kesäpopot ja upea kesämekko, jonka veinkin heti lauantaina esittelykierrokselle Jenny Woohon. Törmäsimme muuten Katan ja kumppaneiden kanssa siellä komeisiin poliisimiehiin, jotka kutsuin mukaan seuraaville flashdeiteille... Pim, pim ja pamput heilumaan... ;D

Flashdeitti on kohta täällä! Pim!

Huomenna perjantaina on siis ensimmäinen Flashdeitti-tapahtuma, upeaa! Jännittää todella paljon, toivottavasti kaikki sujuu hyvin... Kyseessä on aivan uudenlainen treffailutapahtuma ja tottakai järkkäämme myös jatkot. Käykää ihmeessä ilmoittautumassa mukaan, niin pääsette osallistumaan vuosisadan deittibileisiin! Pim!

Ja sitten toiseen tärkeään: vastasin Nicon drinkkipyyntöön, myöntävästi tietenkin. Tapasimme eilen illalla ja voi taivas mikä mies... Hän saatteli minut kotiovelle ja pakkohan se upeus oli kiskaista sisälle...

Ajattelin ensin ihan vain suukotella viattomasti kotisohvalla, mutta siinä miehessä on vain niin sitä jotain. Seksi oli juuri sitä mitä odotinkin, eli upeaa... Ainoa miinus oli että hän haluaa nipistellä (niinpä!) minua juuri sillä H-hetkellä (luojan kiitos hän ei harrasta kitaransoittoa, tiedättehän ne kynnet....)?

Saa nähdä kuuluuko miehestä enää, varmaa on että minä en ainakaan ota yhteyttä. Mikä siinä muuten on että miehet jakautuvat niin tiukasti kahtia tässä asiassa? Joko ei enää oteta yhteyttä lainkaan tai sitten ollaan koko ajan puhelin kourassa? Oletteko muut törmänneet samaan?

PS: Kutsuin muuten myös Nicon Flashdeittiin, hän ei tosin tiedä että olen kaiken tämän takana... Hahaa... Pitäkää silmänne auki, siellä me olemme teidän muiden keskellä.

Unelmien mies!

Ihana viikonloppu. Aurinko jaksoi edelleen ruskettaa tyttöään ja tapasin aivan mielettömän kiinnostavan miehen. Kohtaus oli kuin suoraan elokuvasta...

Olin tanssimassa Teatterissa ystävieni kanssa, kun huomasin sinisten (ja voi vau miten sinisten!) silmien tuijottavan minua. Varsinainen West side story -kohtaus... Pim!

Annoin Sinisilmälle= Nicolle numeroni ja sain heti seuraavana aamuna drinkkipyynnön... En ole vielä vastannut, antaa nyt herran hieman odottaa. On nimittäin sanomattakin selvää että sellaiset elkeet omaava kolmijalka on pelimies... Onneksi minä olen pelinainen joka tietää miten pelejä pelataan.... ;)

Ja Flashdeitti sen kuin laajenee! Rakas ystäväni Kata on järjestämässä ensimmäistä tapahtumaa. Liittykää sivuillamme Flashdeitin jäseneksi, niin pääsette mukaan tapaamaan upeita sinkkumiehiä ja -naisia!

Ai niin, avasin myös Facebookiin oman Flashdeitti-ryhmän, joten tulkaa ihmeessä mukaan!

Flashdeitti on täällä! Pim, pim ja pim!

Vihdoin paljastus: aiomme järjestää Katan kanssa Suomen ensimmäisen (ja myös maailman ensimmäisen) Flashdeitti tapahtuman! Tarkoituksena on siis sekoittaa Flash Mobbing ja Speed Dating... Osallistumalla tapaat 10 sinkkua 20 minuutissa, ja jatkoilla vielä enemmän!

Olen niin innoissani! Saimme jopa kyhäettyä nettisivut pystyyn taitavan ystävän avulla... Käykää ihmeessä tsekkaamassa sivut täältä ja liittykää mukaan!

Muutenkaan viikonloppu ei voisi paremmin sujua. Aurinko paistaa, kesän ensimmäiset rusketusrajat ovat täällä ja olen ihan mielettömän innoissani tuotoksestamme. Tässä loistava todistus siitä, että omiin ideoihin pitää uskoa! Pim ja pim!

Sensaatio: Flashdeitti

Meillä on Katan kanssa varsin paljon suunnitelmia Flashdeitin osalta, lupaan että tulette vielä hämmästymään... Luvassa on jotain uutta, jännittävä ja hauskaa toimintaa teille kaikille ihanille sinkuille! Homma alkaa paisua suuremmaksi kuin osasimme kuvatellakaan, kannattaa siis (ihan oikeasti) seurata blogiani ja pitää silmät auki!

Nettitreffini Herra Lentäjän kanssa olivat aluksi yhtä nousukiitoa, kunnes suoritimme varsinaisen mahalaskun. Kämppäni edessä minua odotti komea sinisilmä, joka jutteli mukavia ja sai minut jopa nauramaan. Olin lähestulkoon valmis kirkkohäihin (tai vaikka eroamaan kirkosta ja juhlimaan rakkauttamme druidilaisin menoin), kunnes saavuimme ravintolaan. Sitten alkoi tapahtua.

Tyyppi oli joko aineissa, aikaeron väsyttämä tai ihan muuten vain hullu. Aluksi hän avautui minulle siitä kuinka rankkaa on olla niin hyvännäköinen (?). Sitten keskustelimme ala-asteen ilkeästä opettajasta ja siitä kuinka hänen peniksensä on liian käyrä. Lopultä hän kävi käsiksi tarjoilijaamme, koska tämä ei pitänyt siitä että hänen takapuoltaan arvosteltiin. Ihana mies siis. Tein legendaariset ja ilmoitin vierailevani naistenhuoneessa (siis häivyin muutamalle tyttöjen kanssa ja jätin urpovillen odottelemaan yksinään laskua). Taitaa aikaero olla välillä vähän liikaa e-räil-le...

No, en anna muutamien epäonnisten treffien masentaa. Viikonlopuksi on luvattu hellettä ja luvassa on kuumia suunnitelmia niin Flashdeitin osalta kuin muutenkin...

Flirt flirt!

Yksi varma kesän merkki on se, että miehet menevät ihan sekaisin aurigosta (tai paljaista olkapäistä). Otetaan nyt esimerkiksi tämä minun toimistoni täällä Ruoholahdessa.

Me, minä toimiston muut nuoret naiset, olemme vähintään järkyttyneitä miespuolisten kollegojemme kevätvipinöistä. Keke, joka nyt normaalistikin on koko toimiston naistenmies (tai ainakin haluaisi olla), piti pitkän saarnan lounastauolla siitä, miten naista pitää arvostaa muutenkin kuin vain seksiorjana. Lassi (varsinainen nyhverö, joka pelkää hämähäkkejä ja rakastaa välipalakonetta) taasen vislaili tänään perääni.

Pomoni taas on ehkä maailmankaikkeuden herttaisin olento, mutta kuvittelee valitettavasti olevansa edelleen se rantojen hehkeä adonis. Todellisuudessa peilistä katsoo ylikarvoitettu kuusikymppinen mies, jonka toinen silmä osoittaa kattoon ja toinen mattoon. Lisäksi hän kanniskelee mukanaan suurta kuvakokoelmaa kultaisestanoutajastaan, jota meidän muiden säännöllisesti käytävä ihailemassa... Tajusimme eilen, että hän on flirttaillut vastaanottosihteerimme Elinan kanssa. Uskoisin, että Elina on tästä kaikesta vähintään yhtä hämmentynyt kuin me muut.

Onneksi minun ei tarvitse turvautua toimiston tuttavuuksiin (vaikka tuttavuudet ilmeisesti mielellään turvautuisivat minuun). Suuntaan illalla nettitreffeille, ja luvassa on lupaavaa herrasmiesseuraa komealta Herra Lentäjältä... Hahaa... Kata on satavarma, että pääsen illan aikana reissaamaan aina Islannista Pääsiäissaarille... ;) Pim ja pim!

"Näin käynnistät kesäromanssin"

Apua, en kestä näitä perinteisiä, naisille tarkoitettuja kesäuutisia. "Näin käynnistät kesäromanssin" ja "Näin löydät sisäisen viettelijättäresi". Ihan oikeasti, miksi lehtien naisille tarkoitetut osiot ovat usein tälläistä höpönpöpöä? Olisi ihanaa välillä lukea netistä hyvin kirjoitettuja juttuja, joiden sisältö ei ole vain 16-vuotiaille, vai mitä olette mieltä?

Muttamutta, Jumala on ilmeisesti olemassa ja antoi meille neljä päivää (!) pakkokristittylomaa. Varsinaisesti tosin vain yhden, mutta pitihän se perjantaikin ottaa vapaaksi... Aikaa oli itsensä hemmotteluun (hieronta ja pedikyyri, pim) ja sen kuuluisan kesäromanssin hankkimiseen. Suomeksi sanottuna juhlin siis kaksi päivää ja nautin auringossa oleilevista kesäkolleista.

Sunnuntaina petikumppanina oli kuitenkin vain armoton krapula, kannattiko juhlia kahta päivää putkeen? Pompom ja huono omatunto. Kesäromanssin sijaan mielessäni liikkui kunnon joogasessio ja seitsemän vuoden kupillinen vihreää teetä.

Mitä luulette, ovatkohan vihreän teen terveysvaikutukset yhtä voimakkaat, jos juomaa on terästety vodkalla tai ginillä? ;)

Uusi tapa löytää Elämäsi Rakkaus: Flash Dating?

Kokeilin eilen ensimmäistä kertaa Speed Dating -tapahtumaa, ja voi bläääääääh.... Keikka ei kuitenkaan mennyt aivan hukkaan, sillä sain idean joka tuo varmasti iloa niin minun kuin kanssasisarienikin eloon...

Alun perin meillä oli tarkoituksena vain käydä syömässä ystäväni kanssa, mutta Afroditen apurit puuttuivat peliin. Koko paikka oli täynnä ihmisiä ja tietysti minun piti saada heti tietää mitä tapahtuu. Selvisi että deittitilaisuus (ja vieläpä salainen sellainen) oli juuri alkamassa. Pakkohan sitä oli kokeilla!

Mutta TO-TUUS: Meno oli kuivaa ja vaivautunutta, ihmiset suoraan the Rocky Horror Picture Show'n casting-tilaisuudesta. Edestäni löytyi useimmiten kulahtanut Ritari Ässä, niljakas keski-ikäinen uroskoira tai tanhua harrastava ydinfyysikko. Ei hyvä.

Kotimatkalla juttelimme siitä, miten tuollaisia tapahtumia voisi parantaa. Keveämpi tunnelma, yllätyksellisyyttä ja hieman leikkimielisyyttä ainakin vaaditaan. Kaikki kun tuntuivat vaativan sormusta nimettömään vähintään viikon päästä, ja naisen rooli parisuhteessa oli varsin selvä: kokkaa tai kuole!

Onko kukaan teistä kuullut Flash Mobbauksesta? Oheinen esimerkki valottaa ajatusta tietämättömille. Speed Datingin ja Flash Mobbauksen sekoitus voisi olla varsin hauskaa... Flash Dating, mitä se voisi olla? Hmmm....

Jatkan ajatusleikkiä ja raportoin myöhemmin.... Niin ja hyvät ideat palkitaan luonnollisesti vähintään virtuaalisuudelmin ;D.

Rakkauden kesä alkaa!

Rakkauden kesä 2009 on nyt virallisesti avattu, koska aurinko ei enää suostu sammumaan (ah, ah ja ah)! Olen ollut koko viikonlopun kestävällä piknikillä tyttöjen kanssa ja ruskettanut makkaroitani, joten kommentointi on jäänyt vähän vähemmälle. Pahoitteluni tästä.

Ihan koko viikonloppua en sentään maannut! Perjantaina olimme juhlistamassa ystäväni Katan synttäreitä riittävän pituisella ostoskiertueella ja skumppa-illallisella. Viereiseen pöytään osui vielä sopivasti muutama tuhlaajapoika, jotka lähettelivät pöytäämme drinkkejä ja jälkiruokaa. Hahaa, välillä on eri kivaa olla nainen. Kohteliaina neitokaisina lähetimme herroille vastalahjaksi mielettömän kokoisen, paistetun kananruhon. Tipusta riitti mainiosti kummallekin ;).

Nettideittailu on lähtenyt käyntiin varsin kiitettävästi, ehkä jossain vaiheessa tapaankin muutaman kolmijalkaisen... Onko kukaan muuten kokeillut muita deittimuotoja, esim. Speed Dating -tapahtumia?

Perjantai ja vauhti päällä!

Vihdoinkin, luulin ettei työviikko ikinä lopu. Huh!

Aurinko paistaa ja Minnillä kutittaa vatsanpohjaa... Todellakin ulos tänään! Luonnollisesti raportoin teille kaiken, joten olkaahan kuulolla... ;).

Nettideittailua

No niin, eli aion aloittaa nettideittailun. Miten siellä muuten käyttäydytäään? Mitään erityisiä etikettejä?

Ei ole tullut tekstareita Roopelta. Mahtava juttu! Toivottavasti ei tulekaan...

Poikabändiläinen. Iso Pim!

Apua! Tein eilen jotain käsittämätöntä!

Olin lauantaina Jenny Woossa ja tapasin baaritiskillä niin söpön pojusen, ettei sitä kerta kaikkiaan vaan raaskinut jättää siihen. Ihan kuin suoraan jostain Take Thatin riveistä (lähinnä siis ilman sitä kamalaa pottatukkaa.. :D).

Ja siis tunnustus: muutaman drinksun jälkeen huomasin imuttelevani hänen kanssaan peräsohvilla. Siis kuka idiootti on keksinyt sisustaa baarin niillä samperin pedeillä? Häh? Ilmoittaudu heti! Toivottavasti kukaan ei nähnyt...

Homma ei kuitenkaan mennyt sen pidemmälle. Syy: känniseksi on KUVOTTAVAA. Annoin kuitenkin numeroni (enkä edes väärää!), vaikka olin ihan varma että se olisi siinä. Söpöt pikkupojat löytävät uutta baariseuraa noin kymmenessä minuutissa (lähde: Guinnesin ennätystenkirja).

Muttamutta, sunnuntaina alkoi tapahtua... Sain aamulla tekstarin:

"Olen muuttamassa ulkomaille, joten mikään seurusteleminen ei kiinnosta. Jotain muuta kivaa? Vastaa jos kiinnostaa? -Roope"

Häh? Eli siis pelkkää seksiä? Ajatus tuntui, myönnettäköön, aika jännittävältä... Kysyin kaverilta apuja ja se oli heti mukana jutussa. Ihme usuttaja...

Ja niin, Ihme Usuttajan ansiosta/ syystä harrastin siis seksiä Pikkupojan kanssa. Se kävi heti ovella kiinni ja oli kyllä ihmeen taitava niin nuoreksi... :D

Auttakaa tyttäret! Se oli mua jotain kymmenen vuotta nuorempi. Mikä muhun on mennyt? Onko kellään muulla vastaavia kokemuksia?

Lista!

Eksä, eli M, soitti vappuna. Se antoi hälyttää vain muutaman kerran, ja ensin jätin vastaamatta. Ei ollut oikein hyvä paikka, enkä ois oikein jaksanut kuunnella sen juttuja.

Mutta, kohtelias kun olen, menin idiootti soittamaan sille takaisin. M antoi hälyttää vain kerran (!) ja vastasi heti, reppana.

Keskustelu sujui tietysti kuten olettaa saattaa:

"M". "Olit soittanut". "Ajattelin vaan että, hyvä vaput". "Samoin". Hiljaisuus. "Kuka siellä nauraa?"

Katkeraa, ei olis pitänyt olla kohtelias. Bilefiilis meni tietty heti, eikä löytynyt PIM-seuraa vappupäivälle.

Muttamutta, muutosta kehiin. Tänä kesänä tapahtuu ja se on muuten päätös!

Eli kesän loppuun mennessä:

1. Kokeilen monia makuja ja tiedän mitä haluan. Siis jätskiä, senkin pervot ;).
2. Deittisaitit käyttöön, eiväthän ne ole ainoastaan epätoivoisille? Eli nettitreffit, sokkotreffit ja Speed Dating. Pakko muuten pakottaa joku mukaan, yksin en kehtaa... Vai?
3. Olen juhlien kuningatar (joojoo), eli järjestän LOISTAVIA bileitä ja usein. Mukaan saa yrittää ;).
4. Saavutan vihdoin sen Täydellisen Rusketuksen ja minulla on maailman pienimmät ihohuokoset. Eli suomeksi: tuhlaan rahaa hyvällä omallatunnolla itseeni, koska sitä ei tarvitse enää tuhlata Eksään!
5. En vatvo miehiä, liikaa.
6. Teen vain sitä mitä haluan (tai tietty maksan urpo-verot ja käyn urpo-töissä, mutta niitä ei lasketa).
7. Lähden uusiin maisemiin... Tai kokeilen, ainakin.

Lisättävää? Anyone?

Sängyssä asuu halipula

Samperi, pakko myöntää. Illalla se iski. Oli tosi, tosi kummallista yksin ja kaipasin silitystä ja läheisyyttä ja äh. Voisinkohan vuokrata sellaisen yö-miehen itselleni? Ihan vaan pitämään sylissä? En kestä jos ensi yö on samanlainen...

Pelottaa että tein väärän ratkaisun. Entä jos Eksä olikin "se oikea"?

Onneksi sain kuitenkin illalla unta, hyvä merkki ja voi parantaa vielä maailman... Odotellaan...

Pim!

Tänään se tapahtui. Jätin vihdoin pitkäaikaisen rakkauteni (?) ex-oven taakse itkemään ja aloitin uuden elämän. Ah, vapaus. Tätä on kuulkaas odotettu!

Oli tosi kummallista pamauttaa ovi kiinni viimeistä kertaa. Tunne oli yhtä aikaa outo, ihana ja haikea. Niin ja tietty jännittävä! Tämä kesä otetaan kuulkaas ilman paineita ja leikitään piilosta... Hahaa!

Mutta siis, raportoin tulemisiani ja menemisiäni täällä. Seikkailuja on luvassa, ainakin toivottavasti. Vappuna ekat bileet ja siellä ehdottomasti ensimmäin PIM!