Latojenkkaa ja makkaroita

Kyllä kesä on ihana! Minni-neiti istuu laiturilla ja uittaa varpaitaan viileässä vedessä... Pim!

Saavuimme siis eilen Meritan mökille ja olemme lähinnä nauttineet auringosta, herkuista ja hyvästä seurasta (eli siis meistä ;D).

Aivan toimettomina emme sentään ole lojuneet (sehän on sula mahdottomuus), sillä päätimme kokeilla paikallista lavatanssikulttuuria eilen illalla. Ihan oikeasti löyttäydyimme kukkamekkoihin ja kiharsimme kutrimme kevyille kesäkikkaroille. Oli aika idyllistä suunnata Tunturi-pyörien etusarvet kohti pientä pihareittiä. Olimme kuin suoraan 50-luvulta - ja tämä siis hyvässä mielessä. ;D

Täytyy myöntää, että maalla miehet osaavat viedä muutakin kuin tunkea heinänvartta hangonnokkaan, täällä ollaan vieläkin pää pyörryksissä paikallisten miesten pyörityksestä! Tosin eräs hieman innokas herra päätti tehdä tangon perään loistokkaan taivutuksen, ja totta kai oli heti hengessä mukana. Seuraavaksi löysin itseni lattialta kukkahame korvissa helisten ja hämmentynyt tanssittaja vieressä köhisten. Hahaa! :D

Kyläpoikien eduksi täytyy myös sanoa, että täällä miehestä näkee heti päälle miten kukko kulkee. Toiminta voi olla varsin suoraviivaista, jolloin herra tarraa ensimmäisenä takapuoleesi ja kysyy tarjoatko kaljan. Tällöin osaat heti perääntyä, etenkin siitä syystä, että itse todella haluat sitä. Mutta mikä parasta, kunnollisen herrasmiehen tunnistaa jo kaukaa; hän on se, joka hiljaa mittailee sinua huoneen perältä ja näyttää syntisen komealta. ;D

Toisaalta, näin pienessä kylässä voi taustat tarkistaa aina vieruskaverilta, sillä kaikki tuntevat toisensa - oikeasti. He myös useinmiten tietävät tulevien lastenne perinnölliset sairaudet ja sen, miltä kyseisen kolmijalan kolmas jalka on näyttänyt lapsena nakurannalla. Helsingissä mies ei tarraudu ensimmäisenä takapuoleesi, mutta et voi koskaan tietää, kuinka montaa takapuolta kyseinen käsi on hivellyt (tai hivelee parhaillaan) ennen sinua.

Ansa Ikosen leikkiminen toi ihanaa vaihtelua Helsingin yöelämään, vaikka en ikimaailmassa vaihtaisikaan Jenny Woon drinksulistaa paikallisen baarinpitäjän yökkäröivään asiakaskuntaan. Rauhaisan mökkielämän kunniaksi täytyy myös todeta, että ihminen on ehdottomasti parhaimmillaan saunanraikkaana ja vatsa täynnä grilliherkkuja. :)