Tiesittekö, että naisen elämästä kuluu noin vuosi asukokonaisuuksien valitsemiseen?
Olen järkyttynyt. Jos pelkästään pikkareiden valkkaamiseen kuluu noin hurjan paljon aikaa, kuinka paljon olenkaan sitä vuosien varrella tuhlaillut?
Prinssinnakkimme Uljas (kts. edelliset kirjoitukset, jos putosit makkarakärrystä) on hyvä esimerkki mielenheilautuksistani. Aluksi tapailimme, ja pohdin hänen ihania käsiään ja mieletöntä hymyään. Seuraavaksi juoksutinkin häntä jo kuin pikku pässiä narussa, ja lopulta tuhlasin jumalattoman paljon aikaa ihan vain valloittaakseni hänen kotiavaimensa taskuuni.
Kun pariutuminen sitten on ollut lähellä, olen järkyttyneenä analysoinut mahdollista uutta suhdetta, ja tajunnut, että kaipaan sitä tällä hetkellä yhtä paljon kuin marsunpuremaa pyllyyni. Tämä taas on aiheuttanut sen, että koko urporinki on alkanut alusta jälleen.
Toisin sanoen olen tuhlannut mieheen enemmän energiaa kuin Fortumin voimala, vaikka olisin aivan yhtä hyvin voinut nauttia sinä aikana miljoona vaahtokylpyä ja suklaapatukkaa?
Ja edelleen teihin muihin hyvä ihmiset. Ollessanne sinkkuna, pohditte kulloisenkin deittikumppanin hönkäyksiä ja tekstiviestiasioita (olettaen, että kyseessä on kiinnostava yksilö). Pariutumisen jälkeen sitten taas ottaa päästä, kun Seppo ei vain ikinä huomaa uutta kampausta, ja työntää joka jumalan kerta bokserit väärään paikkaan. Olenkos oikeassa?
Mitä aikatuhlinkia! Onko teillä rakkaat mieslukijani (tiedän, että olette siellä senkin ;D) samanmoisia ajankäyttöongelmia?
Mitäpä jo kaikki viettäisimme elämämme vapauttavimman vuoden, ja jättäisimme kaikki miesasioidemme analysoinnit sikseen?
Pitäkööt peniksensä! :D
perjantai 28. elokuuta 2009
tiistai 25. elokuuta 2009
Ihana, ihana takapuoleni!
Näin kesän jälkeen neitokaisella voi olla huono omatunto. Makkaraa, jäätelöä, karkkia ja sidukkaa on kuulkaas vedetty, ja Minnin vaakalukemat osoittavat tasan kaksi kiloa enemmän kuin toukokuussa.
Eli LOS PANICHOS, se iski samantien kun lempifarkkuni eivät enää istuneetkaan niin siunatusti ja mahassa tuntui pieni pömppö. Tein siis niin kuin jokainen järkevä pikkunainen, ja tilasin monen sadan euron salikortin (käyty tasan kerran), nakkasin jääkaapistani kaikki herkut roskikseen ja täytin sen porkkanoilla (kesti tasan päivän) ja vannotin ystäväjoukkoni ehdottomaan sidukkakieltoon (skumppaahan ei siis lasketa ;D). Toukokuukuosiin olisi päästävä takaisin.
Eilen sitten istuin sunnuntailounaalla Ekbergillä, kun eteeni istui varsinainen Hollywood Dream. Silmät ulos pullistellen hän kantoi rasvaprosenttinionnolla-keiton vapisevin käsin eteensä ja ryhtyi syömään. Ja voin kertoa, että sitä syömistä oli harvinaisen tuskaista katsella. Aluksi hän ripotteli soppaansa viisi(!) kourallista valkopippuria ja lopulta hukutti sen tabascoon. Voileipiä herkkupeppumme oli ottanut kokonaiset kaksi kappaletta, joissa molemmissa oli Oilevin sijaan reippaasti samaista tabascoa. Hänen ruokailunsa kesti noin puoli tuntia, ja koko sinä aikana vatsaan päätyi kokonaiset kolme lusikallista keittoa ja yksi suupalallinen ruisleipää. Tyttö jäi vielä lautasensa eteen nököttämään, kun siirsin yhtäkkiä niin ihanan pehmeän ja juuri oikeankokoisen takapuoleni ovesta ulos.
Pakkoäkkilaihari on siis kokenut ihmeperuutuksen. Muutama lisäkilo ei tuhoa maailmaa, ja pitsanpaistajillakin pitää olla töitä.
Tytöt, me ollaan niin ihania naaraskissoja, vaikka sitten vähän pulskempinakin - eikös?
Eli LOS PANICHOS, se iski samantien kun lempifarkkuni eivät enää istuneetkaan niin siunatusti ja mahassa tuntui pieni pömppö. Tein siis niin kuin jokainen järkevä pikkunainen, ja tilasin monen sadan euron salikortin (käyty tasan kerran), nakkasin jääkaapistani kaikki herkut roskikseen ja täytin sen porkkanoilla (kesti tasan päivän) ja vannotin ystäväjoukkoni ehdottomaan sidukkakieltoon (skumppaahan ei siis lasketa ;D). Toukokuukuosiin olisi päästävä takaisin.
Eilen sitten istuin sunnuntailounaalla Ekbergillä, kun eteeni istui varsinainen Hollywood Dream. Silmät ulos pullistellen hän kantoi rasvaprosenttinionnolla-keiton vapisevin käsin eteensä ja ryhtyi syömään. Ja voin kertoa, että sitä syömistä oli harvinaisen tuskaista katsella. Aluksi hän ripotteli soppaansa viisi(!) kourallista valkopippuria ja lopulta hukutti sen tabascoon. Voileipiä herkkupeppumme oli ottanut kokonaiset kaksi kappaletta, joissa molemmissa oli Oilevin sijaan reippaasti samaista tabascoa. Hänen ruokailunsa kesti noin puoli tuntia, ja koko sinä aikana vatsaan päätyi kokonaiset kolme lusikallista keittoa ja yksi suupalallinen ruisleipää. Tyttö jäi vielä lautasensa eteen nököttämään, kun siirsin yhtäkkiä niin ihanan pehmeän ja juuri oikeankokoisen takapuoleni ovesta ulos.
Pakkoäkkilaihari on siis kokenut ihmeperuutuksen. Muutama lisäkilo ei tuhoa maailmaa, ja pitsanpaistajillakin pitää olla töitä.
Tytöt, me ollaan niin ihania naaraskissoja, vaikka sitten vähän pulskempinakin - eikös?
keskiviikko 19. elokuuta 2009
Ruma totuus parisuhteestasi
Kuvittele mielessäsi ensimmäiset treffit. Pitkäsäärinen nainen sivelee vienosti kaulaansa, hihittää siveästi miehen tölväisyille ja juo ihan vain yhden lasin viiniä. Mies on ostanut tilaisuuden kunniaksi deitilleen kukkia ja maksaa tietenkin laskun. Kuvitelkaa sama kymmenen vuoden jälkeen - ei välttämättä enää ihan sama illalliskaava.
Kävin eilen katsastamassa elokuvan Ugly Truth (pim!), ja tiedättekös, tässä leffassa sijaitsee se kuuluisa Totuuden Siemen.
Leffassa kaunis uranainen (ja aikamoinen ikisinkku) saa työparikseen rumia totuuksia laukovan (ja okei, aika komean) möhömahan. Kaikkihan tietävät, miten sitten käy, joten sitä tuskin tarvitsee selventää.
Parasta leffassa mielestäni oli, että elokuvan kolmijalka (Gerard "Mielettömän Ihana Hottis" Butler) kertoo raivostuttavan äänekkäästi sen kuuluisan totuuden: me naiset käytämme miesten iskemisessä hyväksemme ihan järjettömän hölmöjä kliseitä. Muikea hymy, hiusten pöyhöttäminen ja korkeat korot - ei löydy parempaa tapaa kerätä kolmijalkojen katseita. Kun sitten suhteen jatkuessa annamme säärikarvojen kasvaa, on kolli aika kummissaan - mihin katosi se mieletön seksipommi, jonka kanssa saman katon alle muutettiin?
Toisaalta, miehet eivät kyllä ole yhtään sen parempia. Kun mies vielä jaksaa nähdä vaivaa, sinulle avataan ovet, saat kukkia kotiisi, sekä kohteliaisuuksia (ja orgasmeja) yllin kyllin. Muutaman kuukauden jälkeen sohvallasi röhnöttää nenäänsä kaivava sikainfluenssa, jonka syntyperästä ei kenelläkään ole tietoa. Lisäksi Ikkunalaudan kukkapuskarivistön sijaan pyykkikorisi on täynnä likaisia urheilusukkia.
Ihmisrodun onnettomuudet ovat kuitenkin aina ihan ihmisrodun omaa syytä. Jos mies röyhtäilee ensimmäisillä treffeillä ja nainen kaivelee hampaitaan kertoen vaikeasta kuukautiskierrostaan, on suhde kutakuinkin tuhoon tuomittu heti alun alkaen. Syynä tähän kaikkeen on se, että me emme kestä totuutta, vaan haluamme ensin ne vaaleanpunaiset silmälasit nenällemme.
Toisaalta ne silmälasit vaan istuvat päähän niin hyvin, ja sopivat yhteen ihan kaikkien asukokonaisuuksien kanssa... ;D
Kiitos vielä kerran kaikille ihanille ihmisille perjantain FlashDeiteistä. Ihan Guinnesin ennätystä emme tällä kertaa keränneet (pom), mutta onneksi meno oli jälleen kerran hyvä ja fiilis korkealla. ISO KIITOS JA SUPERHALI myös Katalle, joka aina joutuu pistämään päänsä pantiksi Minnin ideoille. :D
Median huomiota olemme myös keränneet nyt aikamoisesti, mistä tämä neiti on varsin onnellinen ja yllättynyt. Pim! Olisikohan aika järjestää Flashdeitit vaikkapa Tampereella? Pistäkääs ilmoittautuen vapaaehtoiset..
Kävin eilen katsastamassa elokuvan Ugly Truth (pim!), ja tiedättekös, tässä leffassa sijaitsee se kuuluisa Totuuden Siemen.
Leffassa kaunis uranainen (ja aikamoinen ikisinkku) saa työparikseen rumia totuuksia laukovan (ja okei, aika komean) möhömahan. Kaikkihan tietävät, miten sitten käy, joten sitä tuskin tarvitsee selventää.
Parasta leffassa mielestäni oli, että elokuvan kolmijalka (Gerard "Mielettömän Ihana Hottis" Butler) kertoo raivostuttavan äänekkäästi sen kuuluisan totuuden: me naiset käytämme miesten iskemisessä hyväksemme ihan järjettömän hölmöjä kliseitä. Muikea hymy, hiusten pöyhöttäminen ja korkeat korot - ei löydy parempaa tapaa kerätä kolmijalkojen katseita. Kun sitten suhteen jatkuessa annamme säärikarvojen kasvaa, on kolli aika kummissaan - mihin katosi se mieletön seksipommi, jonka kanssa saman katon alle muutettiin?
Toisaalta, miehet eivät kyllä ole yhtään sen parempia. Kun mies vielä jaksaa nähdä vaivaa, sinulle avataan ovet, saat kukkia kotiisi, sekä kohteliaisuuksia (ja orgasmeja) yllin kyllin. Muutaman kuukauden jälkeen sohvallasi röhnöttää nenäänsä kaivava sikainfluenssa, jonka syntyperästä ei kenelläkään ole tietoa. Lisäksi Ikkunalaudan kukkapuskarivistön sijaan pyykkikorisi on täynnä likaisia urheilusukkia.
Ihmisrodun onnettomuudet ovat kuitenkin aina ihan ihmisrodun omaa syytä. Jos mies röyhtäilee ensimmäisillä treffeillä ja nainen kaivelee hampaitaan kertoen vaikeasta kuukautiskierrostaan, on suhde kutakuinkin tuhoon tuomittu heti alun alkaen. Syynä tähän kaikkeen on se, että me emme kestä totuutta, vaan haluamme ensin ne vaaleanpunaiset silmälasit nenällemme.
Toisaalta ne silmälasit vaan istuvat päähän niin hyvin, ja sopivat yhteen ihan kaikkien asukokonaisuuksien kanssa... ;D
Kiitos vielä kerran kaikille ihanille ihmisille perjantain FlashDeiteistä. Ihan Guinnesin ennätystä emme tällä kertaa keränneet (pom), mutta onneksi meno oli jälleen kerran hyvä ja fiilis korkealla. ISO KIITOS JA SUPERHALI myös Katalle, joka aina joutuu pistämään päänsä pantiksi Minnin ideoille. :D
Median huomiota olemme myös keränneet nyt aikamoisesti, mistä tämä neiti on varsin onnellinen ja yllättynyt. Pim! Olisikohan aika järjestää Flashdeitit vaikkapa Tampereella? Pistäkääs ilmoittautuen vapaaehtoiset..
tiistai 11. elokuuta 2009
Pure Rush sponsoriksi FlashDeitille ja Guinnesin ennätysyritykselleni!
Pim! FlashDeitti kasvaa ja kehittyy aikamoisella vauhdilla, ja Minni-neiti on kehitykseen varsin tyytyväinen. Mainostajat ovat kosiskelleet minua (tai *köh* FlashDeittiä) jo jonkin aikaa, mutta tätä neitiä ei helposti hetkauteta (olenhan tottunut huomioon ;D).
Mutta nyt on tärpännyt! Pure Rush -energiajuoma tarjosi minulle viime viikolla sponssia (ja lähettivät vielä laatikollisen namijuomaa mukana, namista lähettipojasta puhumattakaan ;D) ja Minni-neiti sanoi tahdon. Tämä on varsin mukava uutinen meille kaikille, sillä nyt voimme järjestää sinkuille vieläkin upeampia FlashDeittejä ja Pure Rush lähettää energiajuomiaan myös meidän deittareiden iloksi.
Pure Rushin myötä FlashDeitti-sivut vaihtuvat. Lisäksi järjestämme maailmanhistorian ensimmäisen FlashDeitti -kilpailun, jossa on palkintoina kaikkea kivaa by Cosmopolitan, Ugly Truth (pim, kuka pääsee pressinäytökseen? ;D) ja Naps (terkkuja Patskulle) - kiitos Pure Rushin.
Myös tiedotusvälineet ovat osoittaneet kiinnostusta allekirjoittaneeseen, mikä on aivan loistavaa tavoitteeni kannalta. Katsokaas, vaikka sinkkumiehiä kovasti seurailenkin, on heitä vaikea tavoittaa silloin kun on oikeasti asiaa (kuten miehiä yleensä). Tänään olin esimerkiksi Voicen iltapäivässä! Kuunteliko kukaan siis Pimiää, kun se haastatteli Pimiä?!
Ihanaa pim!
Tapahtui myös muuan toinen huomoitava seikka, joka meidän naiskaunokaisten olisi silloin tällöin pidettävä mielessä. Tämä kaikki onnellisuus nimittäin aiheutti sen, että kävelemisen sijaan leijailin pilvenhattaralla kotiin eilen. Päivä hymyili minulle muutenkin, sillä uudet kenkäni (no todellakin pitää ostaa lomaltapaluupopot!) näyttivät syötäviltä ja hiukset olivat kerrankin juuri oikealla tavalla ojennuksessa. Toisin sanoen tunsin oloni kauniiksi, älykkääksi ja ihanaksi (tiedättehän kun joskus sattuu sellainen onnenpäivä kohdalle, ja ei rakkaat, EN ollut juonut liikaa sitä energiajuomaa ;D).
Leijuessani jossain Runeberginkadun kulmilla, vastaani käveli toinenkin hyvänpäivänmyyrä. Vaalea tyttö, joka kerta kaikkiaan säteili hyväntuulisuutta. Hymyilimme toisillemme ihan estottomasti, juuri sillä vitsihyvinmenee-ilmeellä. Mieletön kyllämetytötpärjätään-henki tuntemattoman ihmisen kanssa, keskellä kirkasta päivää.
Olisipas ihanaa, jos me tyttäret muistaisimme kateellisten ja solvaavien vilkuilujen sijaan suoda useammin toisillemme moisen positiivipläjäyksen :).
Tulipas lällyä. :D No no mutta - nyt on lälly, onnellinen ja aikaansaava fiilis! :) Pim!
Hei ja muistakaas tukea minua tavoitteessani!
Mutta nyt on tärpännyt! Pure Rush -energiajuoma tarjosi minulle viime viikolla sponssia (ja lähettivät vielä laatikollisen namijuomaa mukana, namista lähettipojasta puhumattakaan ;D) ja Minni-neiti sanoi tahdon. Tämä on varsin mukava uutinen meille kaikille, sillä nyt voimme järjestää sinkuille vieläkin upeampia FlashDeittejä ja Pure Rush lähettää energiajuomiaan myös meidän deittareiden iloksi.
Pure Rushin myötä FlashDeitti-sivut vaihtuvat. Lisäksi järjestämme maailmanhistorian ensimmäisen FlashDeitti -kilpailun, jossa on palkintoina kaikkea kivaa by Cosmopolitan, Ugly Truth (pim, kuka pääsee pressinäytökseen? ;D) ja Naps (terkkuja Patskulle) - kiitos Pure Rushin.
Myös tiedotusvälineet ovat osoittaneet kiinnostusta allekirjoittaneeseen, mikä on aivan loistavaa tavoitteeni kannalta. Katsokaas, vaikka sinkkumiehiä kovasti seurailenkin, on heitä vaikea tavoittaa silloin kun on oikeasti asiaa (kuten miehiä yleensä). Tänään olin esimerkiksi Voicen iltapäivässä! Kuunteliko kukaan siis Pimiää, kun se haastatteli Pimiä?!
Ihanaa pim!
Tapahtui myös muuan toinen huomoitava seikka, joka meidän naiskaunokaisten olisi silloin tällöin pidettävä mielessä. Tämä kaikki onnellisuus nimittäin aiheutti sen, että kävelemisen sijaan leijailin pilvenhattaralla kotiin eilen. Päivä hymyili minulle muutenkin, sillä uudet kenkäni (no todellakin pitää ostaa lomaltapaluupopot!) näyttivät syötäviltä ja hiukset olivat kerrankin juuri oikealla tavalla ojennuksessa. Toisin sanoen tunsin oloni kauniiksi, älykkääksi ja ihanaksi (tiedättehän kun joskus sattuu sellainen onnenpäivä kohdalle, ja ei rakkaat, EN ollut juonut liikaa sitä energiajuomaa ;D).
Leijuessani jossain Runeberginkadun kulmilla, vastaani käveli toinenkin hyvänpäivänmyyrä. Vaalea tyttö, joka kerta kaikkiaan säteili hyväntuulisuutta. Hymyilimme toisillemme ihan estottomasti, juuri sillä vitsihyvinmenee-ilmeellä. Mieletön kyllämetytötpärjätään-henki tuntemattoman ihmisen kanssa, keskellä kirkasta päivää.
Olisipas ihanaa, jos me tyttäret muistaisimme kateellisten ja solvaavien vilkuilujen sijaan suoda useammin toisillemme moisen positiivipläjäyksen :).
Tulipas lällyä. :D No no mutta - nyt on lälly, onnellinen ja aikaansaava fiilis! :) Pim!
Hei ja muistakaas tukea minua tavoitteessani!
perjantai 7. elokuuta 2009
Deittailun maailmanennätysyritys!
Lupasin näyttää mihin meistä suomalaisista on, joten tässä se tulee: yritän saada deittailun maailmanennätyksen Guinnesin ennätystenkirjaan!
Haastan ruotsalaiset deittauksen Suomi-Ruotsi-maaotteluun, ja samalla pyydän Guinnesin ennätystenkirjan mukaan todistamaan voittoamme (sekopää :D). Osoitetaan maailmalle (ja etenkin ruotsalaisille), että me suomalaiset olemme sosiaalista ja keskustelutaitoista kansaa, jotka etenkin etenkin uskaltavat tanssia pöydillä ja nauttia elämästä. ;)
Hullun ideani toteuttamiseen tarvitsen teidän kaikkien apua. Rakkaat sinkut, ottakaa mikä tahansa kulkuväline allenne ja saapukaa paikalle. Rengastetut ja parisuhteessa elävät, hommatkaa kaikki sinkkukaverit ja sinkkukavereiden sinkkukaverit mukaan! Näytetään niille pahuksen ruotsalaisille, että olemme hullua, villiä ja hauskaa kansaa, ja pidetään huolta, että niin lukee jatkossa myös Guinnesin ennätystenkirjassa. Onnistunutta ennätystä voimme juhlia aamuun asti jatkoilla, joiden osoite selviää tuossa tuokiossa kunhan saan ravintolatädin langanpäähän. Pim!
Taustaksi kerrottakoon, että meitä suomalaisia mollattiin oikein yhteisvoimin Stureplanin yökerhossa. Paikalliset kolmijalat väittivät, että suomalaiset ovat tylsiä hissukoita, jotka eivät puhu eivätkä pussaa (pom).
Maailmanennätysyritys siis Esplanadin puistossa, Helsingissä perjantaina 14.8 kello 18.00. Laitan tarkempaa ohjetta FlashDeitti-sivustolle asap. Muistattehan, että myös Flow-festarit starttaavat samana päivänä, joten siinä sivussa voi festariheilan kaapata kainaloonsa ennätyksellisesti, Pim!
Jos et vieläkään tiedä mistä puhun, tutkiskele FlashDeittiä täältä.
Pim!
Haastan ruotsalaiset deittauksen Suomi-Ruotsi-maaotteluun, ja samalla pyydän Guinnesin ennätystenkirjan mukaan todistamaan voittoamme (sekopää :D). Osoitetaan maailmalle (ja etenkin ruotsalaisille), että me suomalaiset olemme sosiaalista ja keskustelutaitoista kansaa, jotka etenkin etenkin uskaltavat tanssia pöydillä ja nauttia elämästä. ;)
Hullun ideani toteuttamiseen tarvitsen teidän kaikkien apua. Rakkaat sinkut, ottakaa mikä tahansa kulkuväline allenne ja saapukaa paikalle. Rengastetut ja parisuhteessa elävät, hommatkaa kaikki sinkkukaverit ja sinkkukavereiden sinkkukaverit mukaan! Näytetään niille pahuksen ruotsalaisille, että olemme hullua, villiä ja hauskaa kansaa, ja pidetään huolta, että niin lukee jatkossa myös Guinnesin ennätystenkirjassa. Onnistunutta ennätystä voimme juhlia aamuun asti jatkoilla, joiden osoite selviää tuossa tuokiossa kunhan saan ravintolatädin langanpäähän. Pim!
Taustaksi kerrottakoon, että meitä suomalaisia mollattiin oikein yhteisvoimin Stureplanin yökerhossa. Paikalliset kolmijalat väittivät, että suomalaiset ovat tylsiä hissukoita, jotka eivät puhu eivätkä pussaa (pom).
Maailmanennätysyritys siis Esplanadin puistossa, Helsingissä perjantaina 14.8 kello 18.00. Laitan tarkempaa ohjetta FlashDeitti-sivustolle asap. Muistattehan, että myös Flow-festarit starttaavat samana päivänä, joten siinä sivussa voi festariheilan kaapata kainaloonsa ennätyksellisesti, Pim!
Jos et vieläkään tiedä mistä puhun, tutkiskele FlashDeittiä täältä.
Pim!
Pure Rush - FlashDeitin ihailijapostia ;D
FlashDeitti on saanut odottamatonta kannatusta, sillä saimme laatikollisen enrgiajuomaa - vieläpä kuulkaas ihan ilmaiseksi!
Olen ihan koukussa energiajuomiin ja nyt sattui tulemaan vieläpä hyvänmakuista, joten kiitokset Pure Rushille muistamisesta! By the way ovatkos kaikki siellä Pure Rushilla yhtä komeita kuin se lähettipoika?
Minni on energiaa täynnä, joten varoitus kaikille. Nyt tulee vaarallisen hyviä ideoita seuraavaan FlashDeittiin, pim!
Olen ihan koukussa energiajuomiin ja nyt sattui tulemaan vieläpä hyvänmakuista, joten kiitokset Pure Rushille muistamisesta! By the way ovatkos kaikki siellä Pure Rushilla yhtä komeita kuin se lähettipoika?
Minni on energiaa täynnä, joten varoitus kaikille. Nyt tulee vaarallisen hyviä ideoita seuraavaan FlashDeittiin, pim!
torstai 6. elokuuta 2009
Suomi-Ruotsi maaottelu julistetaan alkaneeksi
Tietämättömille tiedoksi, että olemme jo tiistaista asti tallanneet Tukholman katuja (kolmet korkkarit tanssittu/ shoppailtu rikki ;D). Yllätysreissulle oli pakko päästä, sillä loppukesästä on pakko ottaa kaikki irti (ja luonnollisesti myös kauppoihin saapunut syysmuoti siivitti päätöstämme melkoisesti).
Eilisen leffan jälkeen suuntasimme Stureplanille juhlimaan ja siellä törmäsimme huutavaan vääryyteen:
Tanssimme lattaritangoa (älä kysy mitä se on) pöydällä, kun huomasimme kolmen syötävän näköisen håkanin tuijottavan meitä juurikin sillä tavalla. Emme antaneet sen häiritä iloamme, mutta hetken päästä saimme kolme cosmopolitania pöytäämme. Drinksujen varjolla myös håkanit iskivät pöytäämme (jolloin päätimme kivuta alas sieltä, pikkuhousujen näkemisestä voi ruotsalainenkin pyörtyä :D), ja esittäytyivät. Pojat osoittautuivat varsin mukaviksi, mutta ongelmia ilmeni, kun he saivat tietää, että olemme suomalaisia. Heistä se oli nimittäin varsin yllättävää.
Heidän mielestään me suomalaistytöt olemme yleensä vaisuja ja hillittyjä, kansaa joka ei puhu eikä pussaa? Ihmisiä, jotka eivät todellakaan osaa nauttia elämästä (ja *köh* tanssia pöydällä?). Olimme ymmällämme, luulin että tuo iänikuinen virsi suomalaisista on jo mennyttä - olemmehan paljon matkustavaa, sosiaalista ja varsin ystävällistä kansaa (jos Viroa reissaavia viisikymppisiä känniturreja ei oteta lukuun). Nyt on kyllä pakko kehitellä jotain ruotsalaiskollien pään menoksi ja näyttää kerta kaikkiaan mistä meidät suomalaiset on tehty. Maineemme on pelastamisen arvoinen, joten hyviä ideoita otetaan vastaan sähköpostilla, Facebookissa ja vaikkapa blogissani.
Edellistä tuomiota lukuun ottamatta kaikki on sujunut varsin loistavasti ja Minni-neiti kuhertaa tyytyväisyydestä. Yllätysreissut ovat parasta maailmassa, etenkin kun pääsimme majoittumaan oikein Latvian tasavallan piikkiin. Ystäväni Asja nimittäin työskentelee Tukholmassa Latvian suurlähetystössä, joten edustusasuntokin on sen mukainen... Jahka saan maineemme korjattua, voin hypätä ikuisiksi ajoiksi Tukholmaan ja syödä joka päivä frukost på Mocco, eller hur?
Pim, tänään kuitenkin jo kotiin *voih*.
Eilisen leffan jälkeen suuntasimme Stureplanille juhlimaan ja siellä törmäsimme huutavaan vääryyteen:
Tanssimme lattaritangoa (älä kysy mitä se on) pöydällä, kun huomasimme kolmen syötävän näköisen håkanin tuijottavan meitä juurikin sillä tavalla. Emme antaneet sen häiritä iloamme, mutta hetken päästä saimme kolme cosmopolitania pöytäämme. Drinksujen varjolla myös håkanit iskivät pöytäämme (jolloin päätimme kivuta alas sieltä, pikkuhousujen näkemisestä voi ruotsalainenkin pyörtyä :D), ja esittäytyivät. Pojat osoittautuivat varsin mukaviksi, mutta ongelmia ilmeni, kun he saivat tietää, että olemme suomalaisia. Heistä se oli nimittäin varsin yllättävää.
Heidän mielestään me suomalaistytöt olemme yleensä vaisuja ja hillittyjä, kansaa joka ei puhu eikä pussaa? Ihmisiä, jotka eivät todellakaan osaa nauttia elämästä (ja *köh* tanssia pöydällä?). Olimme ymmällämme, luulin että tuo iänikuinen virsi suomalaisista on jo mennyttä - olemmehan paljon matkustavaa, sosiaalista ja varsin ystävällistä kansaa (jos Viroa reissaavia viisikymppisiä känniturreja ei oteta lukuun). Nyt on kyllä pakko kehitellä jotain ruotsalaiskollien pään menoksi ja näyttää kerta kaikkiaan mistä meidät suomalaiset on tehty. Maineemme on pelastamisen arvoinen, joten hyviä ideoita otetaan vastaan sähköpostilla, Facebookissa ja vaikkapa blogissani.
Edellistä tuomiota lukuun ottamatta kaikki on sujunut varsin loistavasti ja Minni-neiti kuhertaa tyytyväisyydestä. Yllätysreissut ovat parasta maailmassa, etenkin kun pääsimme majoittumaan oikein Latvian tasavallan piikkiin. Ystäväni Asja nimittäin työskentelee Tukholmassa Latvian suurlähetystössä, joten edustusasuntokin on sen mukainen... Jahka saan maineemme korjattua, voin hypätä ikuisiksi ajoiksi Tukholmaan ja syödä joka päivä frukost på Mocco, eller hur?
Pim, tänään kuitenkin jo kotiin *voih*.
lauantai 1. elokuuta 2009
Latojenkkaa ja makkaroita
Kyllä kesä on ihana! Minni-neiti istuu laiturilla ja uittaa varpaitaan viileässä vedessä... Pim!
Saavuimme siis eilen Meritan mökille ja olemme lähinnä nauttineet auringosta, herkuista ja hyvästä seurasta (eli siis meistä ;D).
Aivan toimettomina emme sentään ole lojuneet (sehän on sula mahdottomuus), sillä päätimme kokeilla paikallista lavatanssikulttuuria eilen illalla. Ihan oikeasti löyttäydyimme kukkamekkoihin ja kiharsimme kutrimme kevyille kesäkikkaroille. Oli aika idyllistä suunnata Tunturi-pyörien etusarvet kohti pientä pihareittiä. Olimme kuin suoraan 50-luvulta - ja tämä siis hyvässä mielessä. ;D
Täytyy myöntää, että maalla miehet osaavat viedä muutakin kuin tunkea heinänvartta hangonnokkaan, täällä ollaan vieläkin pää pyörryksissä paikallisten miesten pyörityksestä! Tosin eräs hieman innokas herra päätti tehdä tangon perään loistokkaan taivutuksen, ja totta kai oli heti hengessä mukana. Seuraavaksi löysin itseni lattialta kukkahame korvissa helisten ja hämmentynyt tanssittaja vieressä köhisten. Hahaa! :D
Kyläpoikien eduksi täytyy myös sanoa, että täällä miehestä näkee heti päälle miten kukko kulkee. Toiminta voi olla varsin suoraviivaista, jolloin herra tarraa ensimmäisenä takapuoleesi ja kysyy tarjoatko kaljan. Tällöin osaat heti perääntyä, etenkin siitä syystä, että itse todella haluat sitä. Mutta mikä parasta, kunnollisen herrasmiehen tunnistaa jo kaukaa; hän on se, joka hiljaa mittailee sinua huoneen perältä ja näyttää syntisen komealta. ;D
Toisaalta, näin pienessä kylässä voi taustat tarkistaa aina vieruskaverilta, sillä kaikki tuntevat toisensa - oikeasti. He myös useinmiten tietävät tulevien lastenne perinnölliset sairaudet ja sen, miltä kyseisen kolmijalan kolmas jalka on näyttänyt lapsena nakurannalla. Helsingissä mies ei tarraudu ensimmäisenä takapuoleesi, mutta et voi koskaan tietää, kuinka montaa takapuolta kyseinen käsi on hivellyt (tai hivelee parhaillaan) ennen sinua.
Ansa Ikosen leikkiminen toi ihanaa vaihtelua Helsingin yöelämään, vaikka en ikimaailmassa vaihtaisikaan Jenny Woon drinksulistaa paikallisen baarinpitäjän yökkäröivään asiakaskuntaan. Rauhaisan mökkielämän kunniaksi täytyy myös todeta, että ihminen on ehdottomasti parhaimmillaan saunanraikkaana ja vatsa täynnä grilliherkkuja. :)
Saavuimme siis eilen Meritan mökille ja olemme lähinnä nauttineet auringosta, herkuista ja hyvästä seurasta (eli siis meistä ;D).
Aivan toimettomina emme sentään ole lojuneet (sehän on sula mahdottomuus), sillä päätimme kokeilla paikallista lavatanssikulttuuria eilen illalla. Ihan oikeasti löyttäydyimme kukkamekkoihin ja kiharsimme kutrimme kevyille kesäkikkaroille. Oli aika idyllistä suunnata Tunturi-pyörien etusarvet kohti pientä pihareittiä. Olimme kuin suoraan 50-luvulta - ja tämä siis hyvässä mielessä. ;D
Täytyy myöntää, että maalla miehet osaavat viedä muutakin kuin tunkea heinänvartta hangonnokkaan, täällä ollaan vieläkin pää pyörryksissä paikallisten miesten pyörityksestä! Tosin eräs hieman innokas herra päätti tehdä tangon perään loistokkaan taivutuksen, ja totta kai oli heti hengessä mukana. Seuraavaksi löysin itseni lattialta kukkahame korvissa helisten ja hämmentynyt tanssittaja vieressä köhisten. Hahaa! :D
Kyläpoikien eduksi täytyy myös sanoa, että täällä miehestä näkee heti päälle miten kukko kulkee. Toiminta voi olla varsin suoraviivaista, jolloin herra tarraa ensimmäisenä takapuoleesi ja kysyy tarjoatko kaljan. Tällöin osaat heti perääntyä, etenkin siitä syystä, että itse todella haluat sitä. Mutta mikä parasta, kunnollisen herrasmiehen tunnistaa jo kaukaa; hän on se, joka hiljaa mittailee sinua huoneen perältä ja näyttää syntisen komealta. ;D
Toisaalta, näin pienessä kylässä voi taustat tarkistaa aina vieruskaverilta, sillä kaikki tuntevat toisensa - oikeasti. He myös useinmiten tietävät tulevien lastenne perinnölliset sairaudet ja sen, miltä kyseisen kolmijalan kolmas jalka on näyttänyt lapsena nakurannalla. Helsingissä mies ei tarraudu ensimmäisenä takapuoleesi, mutta et voi koskaan tietää, kuinka montaa takapuolta kyseinen käsi on hivellyt (tai hivelee parhaillaan) ennen sinua.
Ansa Ikosen leikkiminen toi ihanaa vaihtelua Helsingin yöelämään, vaikka en ikimaailmassa vaihtaisikaan Jenny Woon drinksulistaa paikallisen baarinpitäjän yökkäröivään asiakaskuntaan. Rauhaisan mökkielämän kunniaksi täytyy myös todeta, että ihminen on ehdottomasti parhaimmillaan saunanraikkaana ja vatsa täynnä grilliherkkuja. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)