Näin kesän jälkeen neitokaisella voi olla huono omatunto. Makkaraa, jäätelöä, karkkia ja sidukkaa on kuulkaas vedetty, ja Minnin vaakalukemat osoittavat tasan kaksi kiloa enemmän kuin toukokuussa.
Eli LOS PANICHOS, se iski samantien kun lempifarkkuni eivät enää istuneetkaan niin siunatusti ja mahassa tuntui pieni pömppö. Tein siis niin kuin jokainen järkevä pikkunainen, ja tilasin monen sadan euron salikortin (käyty tasan kerran), nakkasin jääkaapistani kaikki herkut roskikseen ja täytin sen porkkanoilla (kesti tasan päivän) ja vannotin ystäväjoukkoni ehdottomaan sidukkakieltoon (skumppaahan ei siis lasketa ;D). Toukokuukuosiin olisi päästävä takaisin.
Eilen sitten istuin sunnuntailounaalla Ekbergillä, kun eteeni istui varsinainen Hollywood Dream. Silmät ulos pullistellen hän kantoi rasvaprosenttinionnolla-keiton vapisevin käsin eteensä ja ryhtyi syömään. Ja voin kertoa, että sitä syömistä oli harvinaisen tuskaista katsella. Aluksi hän ripotteli soppaansa viisi(!) kourallista valkopippuria ja lopulta hukutti sen tabascoon. Voileipiä herkkupeppumme oli ottanut kokonaiset kaksi kappaletta, joissa molemmissa oli Oilevin sijaan reippaasti samaista tabascoa. Hänen ruokailunsa kesti noin puoli tuntia, ja koko sinä aikana vatsaan päätyi kokonaiset kolme lusikallista keittoa ja yksi suupalallinen ruisleipää. Tyttö jäi vielä lautasensa eteen nököttämään, kun siirsin yhtäkkiä niin ihanan pehmeän ja juuri oikeankokoisen takapuoleni ovesta ulos.
Pakkoäkkilaihari on siis kokenut ihmeperuutuksen. Muutama lisäkilo ei tuhoa maailmaa, ja pitsanpaistajillakin pitää olla töitä.
Tytöt, me ollaan niin ihania naaraskissoja, vaikka sitten vähän pulskempinakin - eikös?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti