Tiedättehän juuri tämän tunteen: vettä sataa ikkunan takana ja sisällä. Silloin kaipaa lähinnä kirjaa, suklaapatukkaa ja rakastavan miehen käsivarsia.
Älkää toki käsittäkö väärin! Rakastan elämääni, tätä jatkuvaa menoa ja juhlimista, mutta toisinaan...
Sinkkunaisen ympärille lämmin syli ei nimittäin ulotu, vaan lamppu on vaihdettava joka päivä itse - satoi tai paistoi.
Olen viime aikoina törmännyt omaan sinkkuuteensa rakastuneisiin ihmisiin ja pariutuvat ihmiset ovat heille kauhistus. Avioitunut kansa on joukko toisiinsa takertuneita hulluja, jotka tappelevat lusikoiden järjestyksestä, vaikka voisivat saada koko maailman. Ikisinkut kokevat pakotteekseen julistaa yksinelonsa ihanuutta (ja parisuhteen kauheita vaaroja) joka suuntaan.
Ovatko nämä ihmiset onnellisia, vai pelkäävätkö he vain muutosta?
Nimittäin välillä omaan sinkkuuteensa rakastuneet ihmiset ovat hieman sokeita omalle itselleen ja onnelleen.
Tunnen erään 38-vuotiaan naisen, joka vielä vuosi sitten jaksoi huutaa baarissa täysiä "Minähän en miehiä tarvitse" ja nauroi silloisille parisuhdeongelmilleni. Nyt hän on luovuttanut juhlatunnelmansa paremmin jaksaville, ja itkee iltaisin yksin villasukkiinsa sekä soittelee minulle punaviininhuuruisia puheluita.
Eräs toinen pitkäaikainen bileseurani ilmoitti vuosi sitten olevansa raskaana. Hän oli täysin tyrmistynyt ja niin olimme mekin. Abortti oli puheenaihe isolla P:llä, koska bilettäminen ja Oma Elämä olivat hänelle niin tärkeitä. Hän halusi vielä "nauttia" ja "toteuttaa itseään". Yhdeksän kuukauden jälkeen hänen elämänsä todellinen mies näki enimmäistä kertaa päivänvalon, eikä mikään ole ollut samaa sen jälkeen.
Muutos olikin aimo harppaus parempaan.
Olin pitkään parisuhteessa (ja hemmetin huonossa sellaisessa), ja nyt sinkkukesän jälkeen tunnen oloni lähinnä vapautuneeksi. Jos Herra Oikea suvaitsee kävellä vastaan, olen valmis, mutta pärjään hyvin itsekin. Eli en ole rakastunut sinkkuuteen, mutta se istuu minulle kuin hyvin valittu syystakki ennen talvea.
Siis muutoksia ja parempia säitä odotellessa.... ;)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste parisuhde. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste parisuhde. Näytä kaikki tekstit
torstai 1. lokakuuta 2009
keskiviikko 19. elokuuta 2009
Ruma totuus parisuhteestasi
Kuvittele mielessäsi ensimmäiset treffit. Pitkäsäärinen nainen sivelee vienosti kaulaansa, hihittää siveästi miehen tölväisyille ja juo ihan vain yhden lasin viiniä. Mies on ostanut tilaisuuden kunniaksi deitilleen kukkia ja maksaa tietenkin laskun. Kuvitelkaa sama kymmenen vuoden jälkeen - ei välttämättä enää ihan sama illalliskaava.
Kävin eilen katsastamassa elokuvan Ugly Truth (pim!), ja tiedättekös, tässä leffassa sijaitsee se kuuluisa Totuuden Siemen.
Leffassa kaunis uranainen (ja aikamoinen ikisinkku) saa työparikseen rumia totuuksia laukovan (ja okei, aika komean) möhömahan. Kaikkihan tietävät, miten sitten käy, joten sitä tuskin tarvitsee selventää.
Parasta leffassa mielestäni oli, että elokuvan kolmijalka (Gerard "Mielettömän Ihana Hottis" Butler) kertoo raivostuttavan äänekkäästi sen kuuluisan totuuden: me naiset käytämme miesten iskemisessä hyväksemme ihan järjettömän hölmöjä kliseitä. Muikea hymy, hiusten pöyhöttäminen ja korkeat korot - ei löydy parempaa tapaa kerätä kolmijalkojen katseita. Kun sitten suhteen jatkuessa annamme säärikarvojen kasvaa, on kolli aika kummissaan - mihin katosi se mieletön seksipommi, jonka kanssa saman katon alle muutettiin?
Toisaalta, miehet eivät kyllä ole yhtään sen parempia. Kun mies vielä jaksaa nähdä vaivaa, sinulle avataan ovet, saat kukkia kotiisi, sekä kohteliaisuuksia (ja orgasmeja) yllin kyllin. Muutaman kuukauden jälkeen sohvallasi röhnöttää nenäänsä kaivava sikainfluenssa, jonka syntyperästä ei kenelläkään ole tietoa. Lisäksi Ikkunalaudan kukkapuskarivistön sijaan pyykkikorisi on täynnä likaisia urheilusukkia.
Ihmisrodun onnettomuudet ovat kuitenkin aina ihan ihmisrodun omaa syytä. Jos mies röyhtäilee ensimmäisillä treffeillä ja nainen kaivelee hampaitaan kertoen vaikeasta kuukautiskierrostaan, on suhde kutakuinkin tuhoon tuomittu heti alun alkaen. Syynä tähän kaikkeen on se, että me emme kestä totuutta, vaan haluamme ensin ne vaaleanpunaiset silmälasit nenällemme.
Toisaalta ne silmälasit vaan istuvat päähän niin hyvin, ja sopivat yhteen ihan kaikkien asukokonaisuuksien kanssa... ;D
Kiitos vielä kerran kaikille ihanille ihmisille perjantain FlashDeiteistä. Ihan Guinnesin ennätystä emme tällä kertaa keränneet (pom), mutta onneksi meno oli jälleen kerran hyvä ja fiilis korkealla. ISO KIITOS JA SUPERHALI myös Katalle, joka aina joutuu pistämään päänsä pantiksi Minnin ideoille. :D
Median huomiota olemme myös keränneet nyt aikamoisesti, mistä tämä neiti on varsin onnellinen ja yllättynyt. Pim! Olisikohan aika järjestää Flashdeitit vaikkapa Tampereella? Pistäkääs ilmoittautuen vapaaehtoiset..
Kävin eilen katsastamassa elokuvan Ugly Truth (pim!), ja tiedättekös, tässä leffassa sijaitsee se kuuluisa Totuuden Siemen.
Leffassa kaunis uranainen (ja aikamoinen ikisinkku) saa työparikseen rumia totuuksia laukovan (ja okei, aika komean) möhömahan. Kaikkihan tietävät, miten sitten käy, joten sitä tuskin tarvitsee selventää.
Parasta leffassa mielestäni oli, että elokuvan kolmijalka (Gerard "Mielettömän Ihana Hottis" Butler) kertoo raivostuttavan äänekkäästi sen kuuluisan totuuden: me naiset käytämme miesten iskemisessä hyväksemme ihan järjettömän hölmöjä kliseitä. Muikea hymy, hiusten pöyhöttäminen ja korkeat korot - ei löydy parempaa tapaa kerätä kolmijalkojen katseita. Kun sitten suhteen jatkuessa annamme säärikarvojen kasvaa, on kolli aika kummissaan - mihin katosi se mieletön seksipommi, jonka kanssa saman katon alle muutettiin?
Toisaalta, miehet eivät kyllä ole yhtään sen parempia. Kun mies vielä jaksaa nähdä vaivaa, sinulle avataan ovet, saat kukkia kotiisi, sekä kohteliaisuuksia (ja orgasmeja) yllin kyllin. Muutaman kuukauden jälkeen sohvallasi röhnöttää nenäänsä kaivava sikainfluenssa, jonka syntyperästä ei kenelläkään ole tietoa. Lisäksi Ikkunalaudan kukkapuskarivistön sijaan pyykkikorisi on täynnä likaisia urheilusukkia.
Ihmisrodun onnettomuudet ovat kuitenkin aina ihan ihmisrodun omaa syytä. Jos mies röyhtäilee ensimmäisillä treffeillä ja nainen kaivelee hampaitaan kertoen vaikeasta kuukautiskierrostaan, on suhde kutakuinkin tuhoon tuomittu heti alun alkaen. Syynä tähän kaikkeen on se, että me emme kestä totuutta, vaan haluamme ensin ne vaaleanpunaiset silmälasit nenällemme.
Toisaalta ne silmälasit vaan istuvat päähän niin hyvin, ja sopivat yhteen ihan kaikkien asukokonaisuuksien kanssa... ;D
Kiitos vielä kerran kaikille ihanille ihmisille perjantain FlashDeiteistä. Ihan Guinnesin ennätystä emme tällä kertaa keränneet (pom), mutta onneksi meno oli jälleen kerran hyvä ja fiilis korkealla. ISO KIITOS JA SUPERHALI myös Katalle, joka aina joutuu pistämään päänsä pantiksi Minnin ideoille. :D
Median huomiota olemme myös keränneet nyt aikamoisesti, mistä tämä neiti on varsin onnellinen ja yllättynyt. Pim! Olisikohan aika järjestää Flashdeitit vaikkapa Tampereella? Pistäkääs ilmoittautuen vapaaehtoiset..
Tunnisteet:
Flashdeitti,
julkisuus,
parisuhde,
seurustelu,
suhteen alku,
Ugly Truth
keskiviikko 24. kesäkuuta 2009
Treffeillä ei oo kivaa, jos vaimo on mukana...
Kaivopuistossa oli ihanaa, mutta eiliset sokkotreffini päättyivät vähintäänkin... Noh, katastrofaalisesti? Pom.
Aurinko paistoi niin että navat vilkkuivat, Minni-neidille tarjoiltiin skumppaa, marinoituja katkarapuja ja tomaatti-mozzarella-salaattia. Ruokapolitiikka oli ihan ok. vaikka olenkin saanut parempaa... Myös miespolitiikka oli aluksi onnistunutta (vaikka okei, olen saanut parempaa), kunnes suostuin iltakahville hänen luokseen...
Cafe au lait ja komea liikemies nenäni edessä onnittelin itseäni onnistuneesta illasta. Mies osasi käyttäytyä, oli älykäs ja keskustelutaitoinen pikku herrasmies... Tämä siis siihen asti kunnes makuuhuoneesta kuului vauvan itkua. Kuulitte oikein, yhdeksän kuukautta naiskaunokaisen massussa pyörineen ihmispökäleen kovaäänistä meteliä.
Noh, otin ja tempaisin makuuhuoneen oven luonnollisesti auki ja löysin miehen (ex-?)vaimon ja heidän yhteisen, vastasyntyneen pienokaisensa huoneesta... Nainen oli tullut paikalle ilmeisesti ihan vain vakoilumielessä mikä on ihan ymmärrettävää, oli hän sitten ex tai future-ex. Nappasin kimpsuni kainaloon ja jätin pariskunnan taistelemaan aiheesta keskenään.
Illalla liikemies lähetti tekstiviestin ja lirutteli että he ovat eronneet hieman ennen lapsen syntymää, mutta vaimo on edelleen toista mieltä.
Asteikolla 1-10, kuinka törkeää käytöstä tämä mielestänne on? Mies jättää vielä syntymättömän lapsensa ja tämän äidin (jos nyt on edes jättänyt) etsiäkseen tuoretta lihaa tilalle...
Jos parisuhde ei toimi, mutta lapsi on tulossa, mikä on oikea tapa toimia? Pitäisikö vain yrittää jatkaa, vaikka tilanne tuntuisi mahdottomalta?
Itse olen sitä mieltä, että parisuhteessa ei olla vain lapsen takia, ihan jo lapsen itsensä takia. Kasvuympäristö ei ole onnellinen, jos vanhemmat riitelevät jatkuvasti ja harrastavat irtosuhteita siinä sivussa. Lapsi kuitenkin tarvitsee kumpaakin vanhempaansa, kuinka paljon ero verottaa lapsen elämää?
Noh, onneksi Minnin ei tarvitse miettiä moista. Ilmeisesti googlettamisesta ei ole mitään apua, tulipas tämäkin todistettua :D
Aurinko paistoi niin että navat vilkkuivat, Minni-neidille tarjoiltiin skumppaa, marinoituja katkarapuja ja tomaatti-mozzarella-salaattia. Ruokapolitiikka oli ihan ok. vaikka olenkin saanut parempaa... Myös miespolitiikka oli aluksi onnistunutta (vaikka okei, olen saanut parempaa), kunnes suostuin iltakahville hänen luokseen...
Cafe au lait ja komea liikemies nenäni edessä onnittelin itseäni onnistuneesta illasta. Mies osasi käyttäytyä, oli älykäs ja keskustelutaitoinen pikku herrasmies... Tämä siis siihen asti kunnes makuuhuoneesta kuului vauvan itkua. Kuulitte oikein, yhdeksän kuukautta naiskaunokaisen massussa pyörineen ihmispökäleen kovaäänistä meteliä.
Noh, otin ja tempaisin makuuhuoneen oven luonnollisesti auki ja löysin miehen (ex-?)vaimon ja heidän yhteisen, vastasyntyneen pienokaisensa huoneesta... Nainen oli tullut paikalle ilmeisesti ihan vain vakoilumielessä mikä on ihan ymmärrettävää, oli hän sitten ex tai future-ex. Nappasin kimpsuni kainaloon ja jätin pariskunnan taistelemaan aiheesta keskenään.
Illalla liikemies lähetti tekstiviestin ja lirutteli että he ovat eronneet hieman ennen lapsen syntymää, mutta vaimo on edelleen toista mieltä.
Asteikolla 1-10, kuinka törkeää käytöstä tämä mielestänne on? Mies jättää vielä syntymättömän lapsensa ja tämän äidin (jos nyt on edes jättänyt) etsiäkseen tuoretta lihaa tilalle...
Jos parisuhde ei toimi, mutta lapsi on tulossa, mikä on oikea tapa toimia? Pitäisikö vain yrittää jatkaa, vaikka tilanne tuntuisi mahdottomalta?
Itse olen sitä mieltä, että parisuhteessa ei olla vain lapsen takia, ihan jo lapsen itsensä takia. Kasvuympäristö ei ole onnellinen, jos vanhemmat riitelevät jatkuvasti ja harrastavat irtosuhteita siinä sivussa. Lapsi kuitenkin tarvitsee kumpaakin vanhempaansa, kuinka paljon ero verottaa lapsen elämää?
Noh, onneksi Minnin ei tarvitse miettiä moista. Ilmeisesti googlettamisesta ei ole mitään apua, tulipas tämäkin todistettua :D
Tunnisteet:
ero,
ex,
kaivopuisto,
lapsi,
pariskunnat ja sinkku,
parisuhde,
seksi,
seksisuhde,
vauva
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)