Suhteen lopettaminen kävi harvinaisen helposti.
Olin harrastamassa häikäilemätöntä synnintekoa Jenny Woossa (eli skumppailemassa). Ilta oli alkanut loistavasti, josta pienin kunnia ei suinkaan kuulu uudelle mekolleni, jossa tunsin oloni aivan loistavan hekumalliseksi. Jopa ongelmakohtan TAKAMUS eleli sulassa sovussa mekon helman kanssa. Olimme juuri tilaamassa uutta kierrosta, kun päädyin keskelle varsinaista katastrofia.
Sillä siellä, kaikkien ihmisten keskellä, istui Prinssi Uljas valloittavan näköisen kaunokaisen kanssa.
Alkupaniikissa koukistin vain koipeni, ja menin piiloon edessäni pönöttävän pöydän taakse. Sekunnin murto-osassa kuitenkin tajusin, ettei minulla ole mitään syytä tehdä niin, ja nousin nopeasti takaisin. Horjahdin, ja melkein kaadoin lähelläni seisoskelevan pöytälampun (Merita muuten luuli tanssahteluni olleen järjettömän virtsaustarpeen aiheuttamaa).
Lopulta kuitenkin reagoin kuten olettaa saattaa, ja sain melkoisen raivokohtauksen.
Tämä kuitenkin vain aluksi (tässä kohdin sitoutumiskammoisen peruspilarit eivät kai toimineet :D). Pienen ensihätkähdyksen jälkeen hoksasin, ettei minun kannata käydä nakkaamassa ihanaa rinksuliani päin Prinssin naamaa, vaan voin hoidella asian myös muilla tavoin. Eikä rinksuja saa tuhlailla, baarimikoille voi tulla paha mieli?
Naisen siirtyessä puuteroimaan nenäänsä, päätin toimia hieman toisella tapaa: kävin selventämässä tilanteen Prinssi Uljaan deitille (olivat ensimmäiset KIITOSKIITOSKIITOS!), ja todisteeksi vilautin hänelle juuri aiemmin päivällä taltioimaamme kännykkävideota.
Palasin pöytääni, ja niin palasi Uljaan deittikin. Nainen tarjosi ensimmäisen kierroksen ja paljastui muutenkin aika hyväksi tyypiksi.
Hämmästynyt prinssimme istui hetken aikaa pöydässään, mutta häipyi lopulta vähin äänin takavasemmalle. Yöllä puhelimeeni oli ilmestynyt tasan 2546 tekstiviestiä ja 5643 puhelua. Se huijari.
Ai niin, me tytöt pidimme hauskaa koko illan (vaikka okei, olin aika pom kun pääsin kotiin).
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ero. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ero. Näytä kaikki tekstit
tiistai 15. syyskuuta 2009
Prinssi Uljas, the Final Episode
Tunnisteet:
deittailu,
ero,
miten erota,
prinssi uljas,
särkynyt sydän
perjantai 11. syyskuuta 2009
Muuttoaikeita
Olen täydellisen kyllästynyt asuntooni. Sohva on tunkkainen, keittiönkaapit hankalat ja lattia olisi pienen hionnan tarpeessa. Jotenkin syksy näyttää asuntoni pitkän ja hurjan kesän jälkeen aivan omassa valossaan. Haluan uusia värejä, uusia tunnelmia ja vähintäänkin erilaisen valaistuksen. Hieman tähän tyyliin :
(Ja jos kuvan päällä on musta palkki, klikkaa sen päässä olevaa nuolta...)

Olen myös täydellisen kyllästynyt rakkauselämääni. Prinssi Uljas on muuttunut Unelmaoriista Seitsemän meren kauhuksi, joka valloittaa alusvaatteillaan ja parisuhdevaatimuksillaan koko elämäni.
Kuka sille antoi luvan sitoutua?
Kuten varmaankin muistatte, lähdin viime keväänä omille teilleni huonosta parisuhteesta. Silloin vaadin itselleni enemmän itseäni, ja olen edelleen samaa mieltä. Kaipaan vapauteen ja kapinoin pakkopariutumista vastaan. Haluaisin edelleen vain pitää hauskaa (tosin tunteet - ne ovat jo täällä) ja deittailla erilaisia ihmisiä.
Ystävieni mielestä täytän sitoutumiskammoisen peruspilarit, vaikka en itse koekaan niin. Olen erittäin ihastunut prinssiini, mutta silti jossain kaihertaa. Huomaan vilkuilevani muita miehiä sillä silmällä ja haaveilevani seksistä vieraiden kolmijalkojen kanssa. Haluan jännitystä.
Mistä siis tietää, milloin sitoutuminen pelottaa ihan sitoutumisen itsensä takia? Jos Se Oikea tulisi kohdalle, tuntisinko näin? Ja mistä tiedän, ettei Prinssi Uljas ole Se Oikea? Onhan se kuitenkin ihana?
Tällä hetkellä fiilikseni on kuitenkin aikalailla pohjamudissa, saattaa olla, että prinssini lasketaan pian ratsunsa kanssa kohti sateenkaaren päätä.
(Ja jos kuvan päällä on musta palkki, klikkaa sen päässä olevaa nuolta...)

Olen myös täydellisen kyllästynyt rakkauselämääni. Prinssi Uljas on muuttunut Unelmaoriista Seitsemän meren kauhuksi, joka valloittaa alusvaatteillaan ja parisuhdevaatimuksillaan koko elämäni.
Kuka sille antoi luvan sitoutua?
Kuten varmaankin muistatte, lähdin viime keväänä omille teilleni huonosta parisuhteesta. Silloin vaadin itselleni enemmän itseäni, ja olen edelleen samaa mieltä. Kaipaan vapauteen ja kapinoin pakkopariutumista vastaan. Haluaisin edelleen vain pitää hauskaa (tosin tunteet - ne ovat jo täällä) ja deittailla erilaisia ihmisiä.
Ystävieni mielestä täytän sitoutumiskammoisen peruspilarit, vaikka en itse koekaan niin. Olen erittäin ihastunut prinssiini, mutta silti jossain kaihertaa. Huomaan vilkuilevani muita miehiä sillä silmällä ja haaveilevani seksistä vieraiden kolmijalkojen kanssa. Haluan jännitystä.
Mistä siis tietää, milloin sitoutuminen pelottaa ihan sitoutumisen itsensä takia? Jos Se Oikea tulisi kohdalle, tuntisinko näin? Ja mistä tiedän, ettei Prinssi Uljas ole Se Oikea? Onhan se kuitenkin ihana?
Tällä hetkellä fiilikseni on kuitenkin aikalailla pohjamudissa, saattaa olla, että prinssini lasketaan pian ratsunsa kanssa kohti sateenkaaren päätä.
Tunnisteet:
ero,
sisustus,
sitoutuminen,
sitoutumiskammo,
tunteet,
uusi sisustus
keskiviikko 24. kesäkuuta 2009
Treffeillä ei oo kivaa, jos vaimo on mukana...
Kaivopuistossa oli ihanaa, mutta eiliset sokkotreffini päättyivät vähintäänkin... Noh, katastrofaalisesti? Pom.
Aurinko paistoi niin että navat vilkkuivat, Minni-neidille tarjoiltiin skumppaa, marinoituja katkarapuja ja tomaatti-mozzarella-salaattia. Ruokapolitiikka oli ihan ok. vaikka olenkin saanut parempaa... Myös miespolitiikka oli aluksi onnistunutta (vaikka okei, olen saanut parempaa), kunnes suostuin iltakahville hänen luokseen...
Cafe au lait ja komea liikemies nenäni edessä onnittelin itseäni onnistuneesta illasta. Mies osasi käyttäytyä, oli älykäs ja keskustelutaitoinen pikku herrasmies... Tämä siis siihen asti kunnes makuuhuoneesta kuului vauvan itkua. Kuulitte oikein, yhdeksän kuukautta naiskaunokaisen massussa pyörineen ihmispökäleen kovaäänistä meteliä.
Noh, otin ja tempaisin makuuhuoneen oven luonnollisesti auki ja löysin miehen (ex-?)vaimon ja heidän yhteisen, vastasyntyneen pienokaisensa huoneesta... Nainen oli tullut paikalle ilmeisesti ihan vain vakoilumielessä mikä on ihan ymmärrettävää, oli hän sitten ex tai future-ex. Nappasin kimpsuni kainaloon ja jätin pariskunnan taistelemaan aiheesta keskenään.
Illalla liikemies lähetti tekstiviestin ja lirutteli että he ovat eronneet hieman ennen lapsen syntymää, mutta vaimo on edelleen toista mieltä.
Asteikolla 1-10, kuinka törkeää käytöstä tämä mielestänne on? Mies jättää vielä syntymättömän lapsensa ja tämän äidin (jos nyt on edes jättänyt) etsiäkseen tuoretta lihaa tilalle...
Jos parisuhde ei toimi, mutta lapsi on tulossa, mikä on oikea tapa toimia? Pitäisikö vain yrittää jatkaa, vaikka tilanne tuntuisi mahdottomalta?
Itse olen sitä mieltä, että parisuhteessa ei olla vain lapsen takia, ihan jo lapsen itsensä takia. Kasvuympäristö ei ole onnellinen, jos vanhemmat riitelevät jatkuvasti ja harrastavat irtosuhteita siinä sivussa. Lapsi kuitenkin tarvitsee kumpaakin vanhempaansa, kuinka paljon ero verottaa lapsen elämää?
Noh, onneksi Minnin ei tarvitse miettiä moista. Ilmeisesti googlettamisesta ei ole mitään apua, tulipas tämäkin todistettua :D
Aurinko paistoi niin että navat vilkkuivat, Minni-neidille tarjoiltiin skumppaa, marinoituja katkarapuja ja tomaatti-mozzarella-salaattia. Ruokapolitiikka oli ihan ok. vaikka olenkin saanut parempaa... Myös miespolitiikka oli aluksi onnistunutta (vaikka okei, olen saanut parempaa), kunnes suostuin iltakahville hänen luokseen...
Cafe au lait ja komea liikemies nenäni edessä onnittelin itseäni onnistuneesta illasta. Mies osasi käyttäytyä, oli älykäs ja keskustelutaitoinen pikku herrasmies... Tämä siis siihen asti kunnes makuuhuoneesta kuului vauvan itkua. Kuulitte oikein, yhdeksän kuukautta naiskaunokaisen massussa pyörineen ihmispökäleen kovaäänistä meteliä.
Noh, otin ja tempaisin makuuhuoneen oven luonnollisesti auki ja löysin miehen (ex-?)vaimon ja heidän yhteisen, vastasyntyneen pienokaisensa huoneesta... Nainen oli tullut paikalle ilmeisesti ihan vain vakoilumielessä mikä on ihan ymmärrettävää, oli hän sitten ex tai future-ex. Nappasin kimpsuni kainaloon ja jätin pariskunnan taistelemaan aiheesta keskenään.
Illalla liikemies lähetti tekstiviestin ja lirutteli että he ovat eronneet hieman ennen lapsen syntymää, mutta vaimo on edelleen toista mieltä.
Asteikolla 1-10, kuinka törkeää käytöstä tämä mielestänne on? Mies jättää vielä syntymättömän lapsensa ja tämän äidin (jos nyt on edes jättänyt) etsiäkseen tuoretta lihaa tilalle...
Jos parisuhde ei toimi, mutta lapsi on tulossa, mikä on oikea tapa toimia? Pitäisikö vain yrittää jatkaa, vaikka tilanne tuntuisi mahdottomalta?
Itse olen sitä mieltä, että parisuhteessa ei olla vain lapsen takia, ihan jo lapsen itsensä takia. Kasvuympäristö ei ole onnellinen, jos vanhemmat riitelevät jatkuvasti ja harrastavat irtosuhteita siinä sivussa. Lapsi kuitenkin tarvitsee kumpaakin vanhempaansa, kuinka paljon ero verottaa lapsen elämää?
Noh, onneksi Minnin ei tarvitse miettiä moista. Ilmeisesti googlettamisesta ei ole mitään apua, tulipas tämäkin todistettua :D
Tunnisteet:
ero,
ex,
kaivopuisto,
lapsi,
pariskunnat ja sinkku,
parisuhde,
seksi,
seksisuhde,
vauva
maanantai 15. kesäkuuta 2009
Pussaa pyllyä Prinssi Uljas!
Olo on niin vaikea Prinssi Uljaan (Nicon) vuoksi. En oikein tiedä miten päin pitäisi olla. Toisaalta haluan pysytellä sinkkuna, en pysty näin nopeasti eron jälkeen uuteen suhteeseen? Haluan olla vapaa ja nauttia kesästä... Pim ja pom, voinko valita kummatkin? Auttakaa nyt hyvät ihmiset ja sanokaa mitä minun pitäisi tehdä?
Päivisin olen hyväntuulinen ja rohkea pieni nainen, mutta iltaisin olisi ihanaa käpertyä oman kullan viereen... Pom... Suhde eksääni oli melko vaikea, kylmä ja intohimoton tapasuhde. En tosiaankaan halua sellaista elämää enää, en edes tiedä mitä kaipaan? Olen ajatellut että vastaus kymykseen löytyy kunhan vain jaksan tutustua itseeni hieman enemmän enkä heittäydy heti uuteen suhteeseen... Olenko oikeassa?
Noh, ehkä vuosisadan rakkaustarina ja kolmesataakahdeksankymmentä litraa suosikkijäätelöä auttaa asiaa? Huomenna Prinssi Uljas saa pussata ihanaista pyllyäni ja painua pois mielestäni ;).
Päivisin olen hyväntuulinen ja rohkea pieni nainen, mutta iltaisin olisi ihanaa käpertyä oman kullan viereen... Pom... Suhde eksääni oli melko vaikea, kylmä ja intohimoton tapasuhde. En tosiaankaan halua sellaista elämää enää, en edes tiedä mitä kaipaan? Olen ajatellut että vastaus kymykseen löytyy kunhan vain jaksan tutustua itseeni hieman enemmän enkä heittäydy heti uuteen suhteeseen... Olenko oikeassa?
Noh, ehkä vuosisadan rakkaustarina ja kolmesataakahdeksankymmentä litraa suosikkijäätelöä auttaa asiaa? Huomenna Prinssi Uljas saa pussata ihanaista pyllyäni ja painua pois mielestäni ;).
Tunnisteet:
ero,
jäätelö,
onni,
prinssi,
prinssi uljas,
rakkaus,
seksi,
sinkku,
unohtaa,
uusi suhde,
yksinäisyys
tiistai 28. huhtikuuta 2009
Pim!
Tänään se tapahtui. Jätin vihdoin pitkäaikaisen rakkauteni (?) ex-oven taakse itkemään ja aloitin uuden elämän. Ah, vapaus. Tätä on kuulkaas odotettu!
Oli tosi kummallista pamauttaa ovi kiinni viimeistä kertaa. Tunne oli yhtä aikaa outo, ihana ja haikea. Niin ja tietty jännittävä! Tämä kesä otetaan kuulkaas ilman paineita ja leikitään piilosta... Hahaa!
Mutta siis, raportoin tulemisiani ja menemisiäni täällä. Seikkailuja on luvassa, ainakin toivottavasti. Vappuna ekat bileet ja siellä ehdottomasti ensimmäin PIM!
Oli tosi kummallista pamauttaa ovi kiinni viimeistä kertaa. Tunne oli yhtä aikaa outo, ihana ja haikea. Niin ja tietty jännittävä! Tämä kesä otetaan kuulkaas ilman paineita ja leikitään piilosta... Hahaa!
Mutta siis, raportoin tulemisiani ja menemisiäni täällä. Seikkailuja on luvassa, ainakin toivottavasti. Vappuna ekat bileet ja siellä ehdottomasti ensimmäin PIM!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)