Kaivopuistossa oli ihanaa, mutta eiliset sokkotreffini päättyivät vähintäänkin... Noh, katastrofaalisesti? Pom.
Aurinko paistoi niin että navat vilkkuivat, Minni-neidille tarjoiltiin skumppaa, marinoituja katkarapuja ja tomaatti-mozzarella-salaattia. Ruokapolitiikka oli ihan ok. vaikka olenkin saanut parempaa... Myös miespolitiikka oli aluksi onnistunutta (vaikka okei, olen saanut parempaa), kunnes suostuin iltakahville hänen luokseen...
Cafe au lait ja komea liikemies nenäni edessä onnittelin itseäni onnistuneesta illasta. Mies osasi käyttäytyä, oli älykäs ja keskustelutaitoinen pikku herrasmies... Tämä siis siihen asti kunnes makuuhuoneesta kuului vauvan itkua. Kuulitte oikein, yhdeksän kuukautta naiskaunokaisen massussa pyörineen ihmispökäleen kovaäänistä meteliä.
Noh, otin ja tempaisin makuuhuoneen oven luonnollisesti auki ja löysin miehen (ex-?)vaimon ja heidän yhteisen, vastasyntyneen pienokaisensa huoneesta... Nainen oli tullut paikalle ilmeisesti ihan vain vakoilumielessä mikä on ihan ymmärrettävää, oli hän sitten ex tai future-ex. Nappasin kimpsuni kainaloon ja jätin pariskunnan taistelemaan aiheesta keskenään.
Illalla liikemies lähetti tekstiviestin ja lirutteli että he ovat eronneet hieman ennen lapsen syntymää, mutta vaimo on edelleen toista mieltä.
Asteikolla 1-10, kuinka törkeää käytöstä tämä mielestänne on? Mies jättää vielä syntymättömän lapsensa ja tämän äidin (jos nyt on edes jättänyt) etsiäkseen tuoretta lihaa tilalle...
Jos parisuhde ei toimi, mutta lapsi on tulossa, mikä on oikea tapa toimia? Pitäisikö vain yrittää jatkaa, vaikka tilanne tuntuisi mahdottomalta?
Itse olen sitä mieltä, että parisuhteessa ei olla vain lapsen takia, ihan jo lapsen itsensä takia. Kasvuympäristö ei ole onnellinen, jos vanhemmat riitelevät jatkuvasti ja harrastavat irtosuhteita siinä sivussa. Lapsi kuitenkin tarvitsee kumpaakin vanhempaansa, kuinka paljon ero verottaa lapsen elämää?
Noh, onneksi Minnin ei tarvitse miettiä moista. Ilmeisesti googlettamisesta ei ole mitään apua, tulipas tämäkin todistettua :D
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Toi kohtaus on kyl enemmänkin surkeasta tragikomediasta! Ihan käsittämätöntä, mitä jengiä on oikeasti olemassa. Pelottavaa.
VastaaPoistaHei, tää mun elämä tuntuu olevan välillä yhtä elokuvaa... Tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia?
VastaaPoistaJa voiskohan joistakin kohtauksista pyytää uusintoja? :D
jos Minni Pim on sama kuin Kata... jota suuresti veikkaan... Ei sulla noin huono säkä voi oikeesti olla.
VastaaPoistaOnhan nää sun blogit ihan mielenkiintoista luettavaa ja osaksi leffankin stooria kävisi ja sä päänäyttelijättäreksi mutta..onks siin mittää järkee?siis kummassakaan, sekä sun elänmässäsi että filminteossa.
t. jarppa