Ai on ollut ikävä vai? No niin minullakin. Työpaikalla on vain niin kovaa menoa ja melskettä, etten ole ehtinyt edes unelmoida Flashdeittien järkkäämisestä... Olen yrittänyt etsiä itselleni jatkajaa, mutta pitkälliset etsinnät eivät ole tuottaneet tulosta. Siksipä joudun hautaamaan Flashdeitin tältä erää, sillä aikani ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen...
Lisäksi minulla on hyviä uutisia! Treffikuningattaren etsintä on päättynyt, sillä löysin sen Todellisen Prinssi Uljaan pari kuukautta sitten (ehkä tässä myös hieman syytä Flashdeittien loppumiseen...) Uusi kultani on todellakin sitä kaikkea - komea, luotettava, mukava, huumorintajuinen ja muutenkin kuin suoraan kiiltokuvakokoelmasta. Pim!
Ja koska olen niin onnellinen, annan vielä pikavinkit Sen Oikean löytämiseen:
- Lakkaa etsimästä, sillä etsimällä löydät vain
a) hulluja
b) tappohulluja
c) miehiä joiden vaimo ja lapsi on piilotettu viereiseen huoneeseen
- Lakkaa piileskelemästä, sillä kukaan ei tule sinua kotoa hakemaan, Paitsi äiti, eikä sen kanssa ole ihan niin kivaa deittailla...
- Ole aidosti oma itsesi, suhteenne ei onnistu jos esität muuta kuin olet. Toisaalta - ilmavaivoja ja torikammoa ei kannata ihan ekoilla treffeillä paljastella
- Nauti elämästä, unohda ne saakutan miehet, iske korkkarit jalkaan ja hemmottele itseäsi!
Onnea teidän kaikkien elämään, toivottavasti tekin löydätte prinssinne/ prinsessanne ja elätte onnellisina Espoon lähiössä elämänne loppuun saakka ;).
Pim ja pom,
Minni PimP
Näytetään tekstit, joissa on tunniste se oikea. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste se oikea. Näytä kaikki tekstit
torstai 10. joulukuuta 2009
torstai 1. lokakuuta 2009
Muutostiloja
Tiedättehän juuri tämän tunteen: vettä sataa ikkunan takana ja sisällä. Silloin kaipaa lähinnä kirjaa, suklaapatukkaa ja rakastavan miehen käsivarsia.
Älkää toki käsittäkö väärin! Rakastan elämääni, tätä jatkuvaa menoa ja juhlimista, mutta toisinaan...
Sinkkunaisen ympärille lämmin syli ei nimittäin ulotu, vaan lamppu on vaihdettava joka päivä itse - satoi tai paistoi.
Olen viime aikoina törmännyt omaan sinkkuuteensa rakastuneisiin ihmisiin ja pariutuvat ihmiset ovat heille kauhistus. Avioitunut kansa on joukko toisiinsa takertuneita hulluja, jotka tappelevat lusikoiden järjestyksestä, vaikka voisivat saada koko maailman. Ikisinkut kokevat pakotteekseen julistaa yksinelonsa ihanuutta (ja parisuhteen kauheita vaaroja) joka suuntaan.
Ovatko nämä ihmiset onnellisia, vai pelkäävätkö he vain muutosta?
Nimittäin välillä omaan sinkkuuteensa rakastuneet ihmiset ovat hieman sokeita omalle itselleen ja onnelleen.
Tunnen erään 38-vuotiaan naisen, joka vielä vuosi sitten jaksoi huutaa baarissa täysiä "Minähän en miehiä tarvitse" ja nauroi silloisille parisuhdeongelmilleni. Nyt hän on luovuttanut juhlatunnelmansa paremmin jaksaville, ja itkee iltaisin yksin villasukkiinsa sekä soittelee minulle punaviininhuuruisia puheluita.
Eräs toinen pitkäaikainen bileseurani ilmoitti vuosi sitten olevansa raskaana. Hän oli täysin tyrmistynyt ja niin olimme mekin. Abortti oli puheenaihe isolla P:llä, koska bilettäminen ja Oma Elämä olivat hänelle niin tärkeitä. Hän halusi vielä "nauttia" ja "toteuttaa itseään". Yhdeksän kuukauden jälkeen hänen elämänsä todellinen mies näki enimmäistä kertaa päivänvalon, eikä mikään ole ollut samaa sen jälkeen.
Muutos olikin aimo harppaus parempaan.
Olin pitkään parisuhteessa (ja hemmetin huonossa sellaisessa), ja nyt sinkkukesän jälkeen tunnen oloni lähinnä vapautuneeksi. Jos Herra Oikea suvaitsee kävellä vastaan, olen valmis, mutta pärjään hyvin itsekin. Eli en ole rakastunut sinkkuuteen, mutta se istuu minulle kuin hyvin valittu syystakki ennen talvea.
Siis muutoksia ja parempia säitä odotellessa.... ;)
Älkää toki käsittäkö väärin! Rakastan elämääni, tätä jatkuvaa menoa ja juhlimista, mutta toisinaan...
Sinkkunaisen ympärille lämmin syli ei nimittäin ulotu, vaan lamppu on vaihdettava joka päivä itse - satoi tai paistoi.
Olen viime aikoina törmännyt omaan sinkkuuteensa rakastuneisiin ihmisiin ja pariutuvat ihmiset ovat heille kauhistus. Avioitunut kansa on joukko toisiinsa takertuneita hulluja, jotka tappelevat lusikoiden järjestyksestä, vaikka voisivat saada koko maailman. Ikisinkut kokevat pakotteekseen julistaa yksinelonsa ihanuutta (ja parisuhteen kauheita vaaroja) joka suuntaan.
Ovatko nämä ihmiset onnellisia, vai pelkäävätkö he vain muutosta?
Nimittäin välillä omaan sinkkuuteensa rakastuneet ihmiset ovat hieman sokeita omalle itselleen ja onnelleen.
Tunnen erään 38-vuotiaan naisen, joka vielä vuosi sitten jaksoi huutaa baarissa täysiä "Minähän en miehiä tarvitse" ja nauroi silloisille parisuhdeongelmilleni. Nyt hän on luovuttanut juhlatunnelmansa paremmin jaksaville, ja itkee iltaisin yksin villasukkiinsa sekä soittelee minulle punaviininhuuruisia puheluita.
Eräs toinen pitkäaikainen bileseurani ilmoitti vuosi sitten olevansa raskaana. Hän oli täysin tyrmistynyt ja niin olimme mekin. Abortti oli puheenaihe isolla P:llä, koska bilettäminen ja Oma Elämä olivat hänelle niin tärkeitä. Hän halusi vielä "nauttia" ja "toteuttaa itseään". Yhdeksän kuukauden jälkeen hänen elämänsä todellinen mies näki enimmäistä kertaa päivänvalon, eikä mikään ole ollut samaa sen jälkeen.
Muutos olikin aimo harppaus parempaan.
Olin pitkään parisuhteessa (ja hemmetin huonossa sellaisessa), ja nyt sinkkukesän jälkeen tunnen oloni lähinnä vapautuneeksi. Jos Herra Oikea suvaitsee kävellä vastaan, olen valmis, mutta pärjään hyvin itsekin. Eli en ole rakastunut sinkkuuteen, mutta se istuu minulle kuin hyvin valittu syystakki ennen talvea.
Siis muutoksia ja parempia säitä odotellessa.... ;)
Tunnisteet:
olenko onnellinen,
onnellisuus,
parisuhde,
se oikea,
sinkkukesä
torstai 9. heinäkuuta 2009
Tekstaa, ei tekstaa...
Prinssi Uljas tekstasi minulle viikonloppuna, itse asiassa hän on tekstannut minulle joka ikinen päivä viime ja tällä viikolla. Olen ollut varsin kiireinen nainen (hei ale-sesonki parhaimmillaan), joten olen toki vastannut viileän kohteliaasti, mutta en ole itse ottanut yhteyttä häneen lainkaan (yhtä pikkiriikkistä virhesiirtoa lukuun ottamatta...).
Yleisen viestittömyyden ansiosta Prinssi Uljas käy aika kuumana. Jos sinä mietit miksi, Minni-neiti selvittää.
Katsokaas rakkaat, joka ikinen Näin Korjaat Korean Miehen -säännöstön numero yksi on ehdoton: älä näytä olevasi kiinnostunut. Mitä kauemmin mies joutuu sinua tavoittelemaan, sitä enemmän hän sinua haluaa. Tämä on tylyä (ja varsin hölmöä), tiedän, mutta kantapään kautta opittu taito. Sitä, miksi miehet näin toimivat, on kysyttävä heiltä itseltään... Itse he syyttävät siitä "menneiden aikojen metsästysviettiä". Voin kuitenkin paljastaa sen olevan tavanomaista kolmijalkojen kummallisuutta, pakko saada se, mitä ei voi saada - tiedättehän... ;)
Ja sitten siihen virhesiirtoon: sattui nimittäin niin, että Minni-neiti joi lauantaina kuohuviiniä, ja hetkellisen hölmöystilan ansiosta lähetti Prinssi Uljaalle aivan järjettömän härskin seksiviestin. Viestin sisältöä en nyt tässä lähde sen enempää ruotimaan (eräs nimeltä mainitsematon KATA on kaiken takana), mutta lähetin sen sitten Prinssi Uljaan sijaan ensin Katan isukille, joka on numerovalikossa seuraavana. Päättäväisenä neitinä minä ja kaksi skumppapulloa lähetimme viestin vielä uudestaan, tällä kertaa oikeaan osoitteeseen.Tämän kaiken toiminnan ansiosta tapahtui kolme varsin oletettavaa tapahtumaa:
a) Minni-neiti oppi, mitä tapahtuu jos sekoitetaan yksi kappale Kataa, Minniä ja Kahta Iloista Skumppapulloa
b) Minni-neiti oppi, ettei enää koskaan ole Kahden Iloisen Skumppapullon ja Katan seurassa yhtä aikaa (no ainakaan kahteen viikkoon, hahaa!)
b) Katan isukki soitti yhden erittäin hämmentyneen puhelun seuraavana päivänä (äh).
Tapahtui myös yksi varsin kummallinen seikka:
c) Prinssi Uljas käy, mikäli mahdollista, vieläkin kuumempana. Voisiko joku selventää?
Onneksi alennusmyynnit jatkuvat vielä kuumana, joten voin kuluttaa kaiken kuumeiluni prinssien sijaan pilkkahintaisiin kenkiin. Pim! ;D
Yleisen viestittömyyden ansiosta Prinssi Uljas käy aika kuumana. Jos sinä mietit miksi, Minni-neiti selvittää.
Katsokaas rakkaat, joka ikinen Näin Korjaat Korean Miehen -säännöstön numero yksi on ehdoton: älä näytä olevasi kiinnostunut. Mitä kauemmin mies joutuu sinua tavoittelemaan, sitä enemmän hän sinua haluaa. Tämä on tylyä (ja varsin hölmöä), tiedän, mutta kantapään kautta opittu taito. Sitä, miksi miehet näin toimivat, on kysyttävä heiltä itseltään... Itse he syyttävät siitä "menneiden aikojen metsästysviettiä". Voin kuitenkin paljastaa sen olevan tavanomaista kolmijalkojen kummallisuutta, pakko saada se, mitä ei voi saada - tiedättehän... ;)
Ja sitten siihen virhesiirtoon: sattui nimittäin niin, että Minni-neiti joi lauantaina kuohuviiniä, ja hetkellisen hölmöystilan ansiosta lähetti Prinssi Uljaalle aivan järjettömän härskin seksiviestin. Viestin sisältöä en nyt tässä lähde sen enempää ruotimaan (eräs nimeltä mainitsematon KATA on kaiken takana), mutta lähetin sen sitten Prinssi Uljaan sijaan ensin Katan isukille, joka on numerovalikossa seuraavana. Päättäväisenä neitinä minä ja kaksi skumppapulloa lähetimme viestin vielä uudestaan, tällä kertaa oikeaan osoitteeseen.Tämän kaiken toiminnan ansiosta tapahtui kolme varsin oletettavaa tapahtumaa:
a) Minni-neiti oppi, mitä tapahtuu jos sekoitetaan yksi kappale Kataa, Minniä ja Kahta Iloista Skumppapulloa
b) Minni-neiti oppi, ettei enää koskaan ole Kahden Iloisen Skumppapullon ja Katan seurassa yhtä aikaa (no ainakaan kahteen viikkoon, hahaa!)
b) Katan isukki soitti yhden erittäin hämmentyneen puhelun seuraavana päivänä (äh).
Tapahtui myös yksi varsin kummallinen seikka:
c) Prinssi Uljas käy, mikäli mahdollista, vieläkin kuumempana. Voisiko joku selventää?
Onneksi alennusmyynnit jatkuvat vielä kuumana, joten voin kuluttaa kaiken kuumeiluni prinssien sijaan pilkkahintaisiin kenkiin. Pim! ;D
Tunnisteet:
kuohuviini,
miehen iskeminen,
prinssi uljas,
rakastaja,
rakkaus,
se oikea,
seksi,
sinkku,
tekstiviesti
keskiviikko 29. huhtikuuta 2009
Sängyssä asuu halipula
Samperi, pakko myöntää. Illalla se iski. Oli tosi, tosi kummallista yksin ja kaipasin silitystä ja läheisyyttä ja äh. Voisinkohan vuokrata sellaisen yö-miehen itselleni? Ihan vaan pitämään sylissä? En kestä jos ensi yö on samanlainen...
Pelottaa että tein väärän ratkaisun. Entä jos Eksä olikin "se oikea"?
Onneksi sain kuitenkin illalla unta, hyvä merkki ja voi parantaa vielä maailman... Odotellaan...
Pelottaa että tein väärän ratkaisun. Entä jos Eksä olikin "se oikea"?
Onneksi sain kuitenkin illalla unta, hyvä merkki ja voi parantaa vielä maailman... Odotellaan...
Tunnisteet:
hellyys,
kaipaus,
läheisyys,
se oikea,
silittäminen,
suru,
uni,
vuokramies,
yksinäisyys
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)