Ai on ollut ikävä vai? No niin minullakin. Työpaikalla on vain niin kovaa menoa ja melskettä, etten ole ehtinyt edes unelmoida Flashdeittien järkkäämisestä... Olen yrittänyt etsiä itselleni jatkajaa, mutta pitkälliset etsinnät eivät ole tuottaneet tulosta. Siksipä joudun hautaamaan Flashdeitin tältä erää, sillä aikani ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen...
Lisäksi minulla on hyviä uutisia! Treffikuningattaren etsintä on päättynyt, sillä löysin sen Todellisen Prinssi Uljaan pari kuukautta sitten (ehkä tässä myös hieman syytä Flashdeittien loppumiseen...) Uusi kultani on todellakin sitä kaikkea - komea, luotettava, mukava, huumorintajuinen ja muutenkin kuin suoraan kiiltokuvakokoelmasta. Pim!
Ja koska olen niin onnellinen, annan vielä pikavinkit Sen Oikean löytämiseen:
- Lakkaa etsimästä, sillä etsimällä löydät vain
a) hulluja
b) tappohulluja
c) miehiä joiden vaimo ja lapsi on piilotettu viereiseen huoneeseen
- Lakkaa piileskelemästä, sillä kukaan ei tule sinua kotoa hakemaan, Paitsi äiti, eikä sen kanssa ole ihan niin kivaa deittailla...
- Ole aidosti oma itsesi, suhteenne ei onnistu jos esität muuta kuin olet. Toisaalta - ilmavaivoja ja torikammoa ei kannata ihan ekoilla treffeillä paljastella
- Nauti elämästä, unohda ne saakutan miehet, iske korkkarit jalkaan ja hemmottele itseäsi!
Onnea teidän kaikkien elämään, toivottavasti tekin löydätte prinssinne/ prinsessanne ja elätte onnellisina Espoon lähiössä elämänne loppuun saakka ;).
Pim ja pom,
Minni PimP
torstai 10. joulukuuta 2009
torstai 1. lokakuuta 2009
Muutostiloja
Tiedättehän juuri tämän tunteen: vettä sataa ikkunan takana ja sisällä. Silloin kaipaa lähinnä kirjaa, suklaapatukkaa ja rakastavan miehen käsivarsia.
Älkää toki käsittäkö väärin! Rakastan elämääni, tätä jatkuvaa menoa ja juhlimista, mutta toisinaan...
Sinkkunaisen ympärille lämmin syli ei nimittäin ulotu, vaan lamppu on vaihdettava joka päivä itse - satoi tai paistoi.
Olen viime aikoina törmännyt omaan sinkkuuteensa rakastuneisiin ihmisiin ja pariutuvat ihmiset ovat heille kauhistus. Avioitunut kansa on joukko toisiinsa takertuneita hulluja, jotka tappelevat lusikoiden järjestyksestä, vaikka voisivat saada koko maailman. Ikisinkut kokevat pakotteekseen julistaa yksinelonsa ihanuutta (ja parisuhteen kauheita vaaroja) joka suuntaan.
Ovatko nämä ihmiset onnellisia, vai pelkäävätkö he vain muutosta?
Nimittäin välillä omaan sinkkuuteensa rakastuneet ihmiset ovat hieman sokeita omalle itselleen ja onnelleen.
Tunnen erään 38-vuotiaan naisen, joka vielä vuosi sitten jaksoi huutaa baarissa täysiä "Minähän en miehiä tarvitse" ja nauroi silloisille parisuhdeongelmilleni. Nyt hän on luovuttanut juhlatunnelmansa paremmin jaksaville, ja itkee iltaisin yksin villasukkiinsa sekä soittelee minulle punaviininhuuruisia puheluita.
Eräs toinen pitkäaikainen bileseurani ilmoitti vuosi sitten olevansa raskaana. Hän oli täysin tyrmistynyt ja niin olimme mekin. Abortti oli puheenaihe isolla P:llä, koska bilettäminen ja Oma Elämä olivat hänelle niin tärkeitä. Hän halusi vielä "nauttia" ja "toteuttaa itseään". Yhdeksän kuukauden jälkeen hänen elämänsä todellinen mies näki enimmäistä kertaa päivänvalon, eikä mikään ole ollut samaa sen jälkeen.
Muutos olikin aimo harppaus parempaan.
Olin pitkään parisuhteessa (ja hemmetin huonossa sellaisessa), ja nyt sinkkukesän jälkeen tunnen oloni lähinnä vapautuneeksi. Jos Herra Oikea suvaitsee kävellä vastaan, olen valmis, mutta pärjään hyvin itsekin. Eli en ole rakastunut sinkkuuteen, mutta se istuu minulle kuin hyvin valittu syystakki ennen talvea.
Siis muutoksia ja parempia säitä odotellessa.... ;)
Älkää toki käsittäkö väärin! Rakastan elämääni, tätä jatkuvaa menoa ja juhlimista, mutta toisinaan...
Sinkkunaisen ympärille lämmin syli ei nimittäin ulotu, vaan lamppu on vaihdettava joka päivä itse - satoi tai paistoi.
Olen viime aikoina törmännyt omaan sinkkuuteensa rakastuneisiin ihmisiin ja pariutuvat ihmiset ovat heille kauhistus. Avioitunut kansa on joukko toisiinsa takertuneita hulluja, jotka tappelevat lusikoiden järjestyksestä, vaikka voisivat saada koko maailman. Ikisinkut kokevat pakotteekseen julistaa yksinelonsa ihanuutta (ja parisuhteen kauheita vaaroja) joka suuntaan.
Ovatko nämä ihmiset onnellisia, vai pelkäävätkö he vain muutosta?
Nimittäin välillä omaan sinkkuuteensa rakastuneet ihmiset ovat hieman sokeita omalle itselleen ja onnelleen.
Tunnen erään 38-vuotiaan naisen, joka vielä vuosi sitten jaksoi huutaa baarissa täysiä "Minähän en miehiä tarvitse" ja nauroi silloisille parisuhdeongelmilleni. Nyt hän on luovuttanut juhlatunnelmansa paremmin jaksaville, ja itkee iltaisin yksin villasukkiinsa sekä soittelee minulle punaviininhuuruisia puheluita.
Eräs toinen pitkäaikainen bileseurani ilmoitti vuosi sitten olevansa raskaana. Hän oli täysin tyrmistynyt ja niin olimme mekin. Abortti oli puheenaihe isolla P:llä, koska bilettäminen ja Oma Elämä olivat hänelle niin tärkeitä. Hän halusi vielä "nauttia" ja "toteuttaa itseään". Yhdeksän kuukauden jälkeen hänen elämänsä todellinen mies näki enimmäistä kertaa päivänvalon, eikä mikään ole ollut samaa sen jälkeen.
Muutos olikin aimo harppaus parempaan.
Olin pitkään parisuhteessa (ja hemmetin huonossa sellaisessa), ja nyt sinkkukesän jälkeen tunnen oloni lähinnä vapautuneeksi. Jos Herra Oikea suvaitsee kävellä vastaan, olen valmis, mutta pärjään hyvin itsekin. Eli en ole rakastunut sinkkuuteen, mutta se istuu minulle kuin hyvin valittu syystakki ennen talvea.
Siis muutoksia ja parempia säitä odotellessa.... ;)
Tunnisteet:
olenko onnellinen,
onnellisuus,
parisuhde,
se oikea,
sinkkukesä
maanantai 21. syyskuuta 2009
Kersantti Karoliina syövyttää mielen?
Olen aina kuvitellut, että armeijan käynyt nainen on miehistä jotenkin seksikäs. Toki kuitenkin niin, että rekkalesbot ja wanna-be-jyrämoottorit ovat poissuljetuja vaihtoehtoja - miehet kun yleensä pitävät naisen näköisistä naisista (ja tällä en nyt tarkoita vain minihameeseen sonnustautunutta piikkikorkoa, vaan ihan tavallista, suomalaista naista).
Viikonloppuna oletukseni kuitenkin osoittautuivat vääriksi, sillä kohtasin yöelämässä aina kersantiksi ylenneen naiskaunokaisen (bravo!).
Hänen mukaansa miehet pelkäävät korkeamman sotilasarvon omaavia naisia, se on heistä kuulemma pelottavaa. He haluavat olla "naisensa yläpuolella, ja suojella heitä pahalta". Mitä ihmettä? Eikö näin tasa-arvon aikakaudella ole ihan sama kummasta suunnasta nainen sitä asettaan heiluttaa?
Olen kuvitellut, että miesten ahdistuskohtaukset enemmän tienaavista ja johtoasemassa olevista naisista olisivat jo mennyttä, mutta vielä mitä. Kersantti Karoliinamme kertoi, että hänen on säästettävä totuutensa armeijan harmaista vähintään kuudensille treffeille, ja senkin jälkeen juttu voi olla ongelma. Ilmeisesti meistä vielä toivotaan kukkamekkoja, jotka osaavat vain leipoa ja laulaa.
Miehet, olenko oikeassa? Jos tämä on totta, olen pettynyt.
Olen muuten jälleen aloittanut nettideittailun. Hyväksi havaittuja sivustoja ovat City.fi ja Facebookin sovellukset, muissa porukka tuntuu olevan hieman epätoivoisempaa? Where's the fun in that?
Ja Prinssinakista (ex-Uljas) en kyllä kirjoita tähän postaukseen yhtikäs mitään, pah.
Viikonloppuna oletukseni kuitenkin osoittautuivat vääriksi, sillä kohtasin yöelämässä aina kersantiksi ylenneen naiskaunokaisen (bravo!).
Hänen mukaansa miehet pelkäävät korkeamman sotilasarvon omaavia naisia, se on heistä kuulemma pelottavaa. He haluavat olla "naisensa yläpuolella, ja suojella heitä pahalta". Mitä ihmettä? Eikö näin tasa-arvon aikakaudella ole ihan sama kummasta suunnasta nainen sitä asettaan heiluttaa?
Olen kuvitellut, että miesten ahdistuskohtaukset enemmän tienaavista ja johtoasemassa olevista naisista olisivat jo mennyttä, mutta vielä mitä. Kersantti Karoliinamme kertoi, että hänen on säästettävä totuutensa armeijan harmaista vähintään kuudensille treffeille, ja senkin jälkeen juttu voi olla ongelma. Ilmeisesti meistä vielä toivotaan kukkamekkoja, jotka osaavat vain leipoa ja laulaa.
Miehet, olenko oikeassa? Jos tämä on totta, olen pettynyt.
Olen muuten jälleen aloittanut nettideittailun. Hyväksi havaittuja sivustoja ovat City.fi ja Facebookin sovellukset, muissa porukka tuntuu olevan hieman epätoivoisempaa? Where's the fun in that?
Ja Prinssinakista (ex-Uljas) en kyllä kirjoita tähän postaukseen yhtikäs mitään, pah.
Tunnisteet:
alemmuuskompleksi,
kersantti,
nainen armeijassa,
nettideittailu,
nettitreffit,
tasa-arvo
tiistai 15. syyskuuta 2009
Prinssi Uljas, the Final Episode
Suhteen lopettaminen kävi harvinaisen helposti.
Olin harrastamassa häikäilemätöntä synnintekoa Jenny Woossa (eli skumppailemassa). Ilta oli alkanut loistavasti, josta pienin kunnia ei suinkaan kuulu uudelle mekolleni, jossa tunsin oloni aivan loistavan hekumalliseksi. Jopa ongelmakohtan TAKAMUS eleli sulassa sovussa mekon helman kanssa. Olimme juuri tilaamassa uutta kierrosta, kun päädyin keskelle varsinaista katastrofia.
Sillä siellä, kaikkien ihmisten keskellä, istui Prinssi Uljas valloittavan näköisen kaunokaisen kanssa.
Alkupaniikissa koukistin vain koipeni, ja menin piiloon edessäni pönöttävän pöydän taakse. Sekunnin murto-osassa kuitenkin tajusin, ettei minulla ole mitään syytä tehdä niin, ja nousin nopeasti takaisin. Horjahdin, ja melkein kaadoin lähelläni seisoskelevan pöytälampun (Merita muuten luuli tanssahteluni olleen järjettömän virtsaustarpeen aiheuttamaa).
Lopulta kuitenkin reagoin kuten olettaa saattaa, ja sain melkoisen raivokohtauksen.
Tämä kuitenkin vain aluksi (tässä kohdin sitoutumiskammoisen peruspilarit eivät kai toimineet :D). Pienen ensihätkähdyksen jälkeen hoksasin, ettei minun kannata käydä nakkaamassa ihanaa rinksuliani päin Prinssin naamaa, vaan voin hoidella asian myös muilla tavoin. Eikä rinksuja saa tuhlailla, baarimikoille voi tulla paha mieli?
Naisen siirtyessä puuteroimaan nenäänsä, päätin toimia hieman toisella tapaa: kävin selventämässä tilanteen Prinssi Uljaan deitille (olivat ensimmäiset KIITOSKIITOSKIITOS!), ja todisteeksi vilautin hänelle juuri aiemmin päivällä taltioimaamme kännykkävideota.
Palasin pöytääni, ja niin palasi Uljaan deittikin. Nainen tarjosi ensimmäisen kierroksen ja paljastui muutenkin aika hyväksi tyypiksi.
Hämmästynyt prinssimme istui hetken aikaa pöydässään, mutta häipyi lopulta vähin äänin takavasemmalle. Yöllä puhelimeeni oli ilmestynyt tasan 2546 tekstiviestiä ja 5643 puhelua. Se huijari.
Ai niin, me tytöt pidimme hauskaa koko illan (vaikka okei, olin aika pom kun pääsin kotiin).
Olin harrastamassa häikäilemätöntä synnintekoa Jenny Woossa (eli skumppailemassa). Ilta oli alkanut loistavasti, josta pienin kunnia ei suinkaan kuulu uudelle mekolleni, jossa tunsin oloni aivan loistavan hekumalliseksi. Jopa ongelmakohtan TAKAMUS eleli sulassa sovussa mekon helman kanssa. Olimme juuri tilaamassa uutta kierrosta, kun päädyin keskelle varsinaista katastrofia.
Sillä siellä, kaikkien ihmisten keskellä, istui Prinssi Uljas valloittavan näköisen kaunokaisen kanssa.
Alkupaniikissa koukistin vain koipeni, ja menin piiloon edessäni pönöttävän pöydän taakse. Sekunnin murto-osassa kuitenkin tajusin, ettei minulla ole mitään syytä tehdä niin, ja nousin nopeasti takaisin. Horjahdin, ja melkein kaadoin lähelläni seisoskelevan pöytälampun (Merita muuten luuli tanssahteluni olleen järjettömän virtsaustarpeen aiheuttamaa).
Lopulta kuitenkin reagoin kuten olettaa saattaa, ja sain melkoisen raivokohtauksen.
Tämä kuitenkin vain aluksi (tässä kohdin sitoutumiskammoisen peruspilarit eivät kai toimineet :D). Pienen ensihätkähdyksen jälkeen hoksasin, ettei minun kannata käydä nakkaamassa ihanaa rinksuliani päin Prinssin naamaa, vaan voin hoidella asian myös muilla tavoin. Eikä rinksuja saa tuhlailla, baarimikoille voi tulla paha mieli?
Naisen siirtyessä puuteroimaan nenäänsä, päätin toimia hieman toisella tapaa: kävin selventämässä tilanteen Prinssi Uljaan deitille (olivat ensimmäiset KIITOSKIITOSKIITOS!), ja todisteeksi vilautin hänelle juuri aiemmin päivällä taltioimaamme kännykkävideota.
Palasin pöytääni, ja niin palasi Uljaan deittikin. Nainen tarjosi ensimmäisen kierroksen ja paljastui muutenkin aika hyväksi tyypiksi.
Hämmästynyt prinssimme istui hetken aikaa pöydässään, mutta häipyi lopulta vähin äänin takavasemmalle. Yöllä puhelimeeni oli ilmestynyt tasan 2546 tekstiviestiä ja 5643 puhelua. Se huijari.
Ai niin, me tytöt pidimme hauskaa koko illan (vaikka okei, olin aika pom kun pääsin kotiin).
Tunnisteet:
deittailu,
ero,
miten erota,
prinssi uljas,
särkynyt sydän
perjantai 11. syyskuuta 2009
Muuttoaikeita
Olen täydellisen kyllästynyt asuntooni. Sohva on tunkkainen, keittiönkaapit hankalat ja lattia olisi pienen hionnan tarpeessa. Jotenkin syksy näyttää asuntoni pitkän ja hurjan kesän jälkeen aivan omassa valossaan. Haluan uusia värejä, uusia tunnelmia ja vähintäänkin erilaisen valaistuksen. Hieman tähän tyyliin :
(Ja jos kuvan päällä on musta palkki, klikkaa sen päässä olevaa nuolta...)

Olen myös täydellisen kyllästynyt rakkauselämääni. Prinssi Uljas on muuttunut Unelmaoriista Seitsemän meren kauhuksi, joka valloittaa alusvaatteillaan ja parisuhdevaatimuksillaan koko elämäni.
Kuka sille antoi luvan sitoutua?
Kuten varmaankin muistatte, lähdin viime keväänä omille teilleni huonosta parisuhteesta. Silloin vaadin itselleni enemmän itseäni, ja olen edelleen samaa mieltä. Kaipaan vapauteen ja kapinoin pakkopariutumista vastaan. Haluaisin edelleen vain pitää hauskaa (tosin tunteet - ne ovat jo täällä) ja deittailla erilaisia ihmisiä.
Ystävieni mielestä täytän sitoutumiskammoisen peruspilarit, vaikka en itse koekaan niin. Olen erittäin ihastunut prinssiini, mutta silti jossain kaihertaa. Huomaan vilkuilevani muita miehiä sillä silmällä ja haaveilevani seksistä vieraiden kolmijalkojen kanssa. Haluan jännitystä.
Mistä siis tietää, milloin sitoutuminen pelottaa ihan sitoutumisen itsensä takia? Jos Se Oikea tulisi kohdalle, tuntisinko näin? Ja mistä tiedän, ettei Prinssi Uljas ole Se Oikea? Onhan se kuitenkin ihana?
Tällä hetkellä fiilikseni on kuitenkin aikalailla pohjamudissa, saattaa olla, että prinssini lasketaan pian ratsunsa kanssa kohti sateenkaaren päätä.
(Ja jos kuvan päällä on musta palkki, klikkaa sen päässä olevaa nuolta...)

Olen myös täydellisen kyllästynyt rakkauselämääni. Prinssi Uljas on muuttunut Unelmaoriista Seitsemän meren kauhuksi, joka valloittaa alusvaatteillaan ja parisuhdevaatimuksillaan koko elämäni.
Kuka sille antoi luvan sitoutua?
Kuten varmaankin muistatte, lähdin viime keväänä omille teilleni huonosta parisuhteesta. Silloin vaadin itselleni enemmän itseäni, ja olen edelleen samaa mieltä. Kaipaan vapauteen ja kapinoin pakkopariutumista vastaan. Haluaisin edelleen vain pitää hauskaa (tosin tunteet - ne ovat jo täällä) ja deittailla erilaisia ihmisiä.
Ystävieni mielestä täytän sitoutumiskammoisen peruspilarit, vaikka en itse koekaan niin. Olen erittäin ihastunut prinssiini, mutta silti jossain kaihertaa. Huomaan vilkuilevani muita miehiä sillä silmällä ja haaveilevani seksistä vieraiden kolmijalkojen kanssa. Haluan jännitystä.
Mistä siis tietää, milloin sitoutuminen pelottaa ihan sitoutumisen itsensä takia? Jos Se Oikea tulisi kohdalle, tuntisinko näin? Ja mistä tiedän, ettei Prinssi Uljas ole Se Oikea? Onhan se kuitenkin ihana?
Tällä hetkellä fiilikseni on kuitenkin aikalailla pohjamudissa, saattaa olla, että prinssini lasketaan pian ratsunsa kanssa kohti sateenkaaren päätä.
Tunnisteet:
ero,
sisustus,
sitoutuminen,
sitoutumiskammo,
tunteet,
uusi sisustus
tiistai 8. syyskuuta 2009
Seksi vie ja taksi tuo...
Apua, apua, olen syntinen ja kamala.... Olen tehnyt jotain niin luonnolleni vastaista, vaikkakin myönnettäköön, se oli niin ihanaa.
Minä, järkevä ja siveä pikkunainen (no joo okei, en nyt ihan aina ;D) olen harrastanut seksiä autossa, vieläpä keskellä Helsinkiä.
Olin dinnerillä Mayassa Prinssi Uljaan kanssa, ja ilta oli kulunut molemminpuolisen, harvinaisen seksistisen, vihjailun parissa (mainittakoon muuten tässä välissä, että se suklaafondantti= HERRAJUMALANAMPIM!). Ilta oli pimenemään päin, valot hehkuivat lämpimästi ja jotenkin Prinssi Uljas oli kertakaikkiaan vastustamaton (no okei, myös viinilasillinen lämmitti aika kivasti)...
Kun pääsimme autoon, tein jotain täysin käsittämätöntä. Tartuin häntä haaroista, ja ilmoitin haluavani hänet juuri siinä ja sillä hetkellä. Miesrukka oli aluksi hieman pihalla, mutta lopulta käänsimme vaivihkaa ajovalomme kohti Kaisaniemen pimeää puistoa, ja tiedätte kai kaikki biologian tunneilta mitä sitten tapahtui...
Minä kamala, kamala, syntinen (ja onnellinen) nainen. Nautin joka hetkestä - mitä tämä on? Voiko olla mahdollista, että puuhailu kielletyllä alueella on parempaa kuin kotilakanoiden välissä?
Kaiketi pieni jännitys tuo pientä lisämaustetta, vaikka auto nyt ei välttämättä olekaan maailman armoitetumpia lempimiskeskuksia. Katsokaas, ne niskatuet kääntyvät ihan vain yhteen suuntaan, ja kuka keksi iskeä vaihdekepin keskelle koko vehjettä?
Saattaapi olla, että innostun kokeilemaan hurjaa luontoani vielä joskus myöhemminkin (Prinssimme ainakin kovasti toivoo sitä), kunhan saan ensin häpeänlaikut poskiltani roskapöntön syövereihin...
Minä, järkevä ja siveä pikkunainen (no joo okei, en nyt ihan aina ;D) olen harrastanut seksiä autossa, vieläpä keskellä Helsinkiä.
Olin dinnerillä Mayassa Prinssi Uljaan kanssa, ja ilta oli kulunut molemminpuolisen, harvinaisen seksistisen, vihjailun parissa (mainittakoon muuten tässä välissä, että se suklaafondantti= HERRAJUMALANAMPIM!). Ilta oli pimenemään päin, valot hehkuivat lämpimästi ja jotenkin Prinssi Uljas oli kertakaikkiaan vastustamaton (no okei, myös viinilasillinen lämmitti aika kivasti)...
Kun pääsimme autoon, tein jotain täysin käsittämätöntä. Tartuin häntä haaroista, ja ilmoitin haluavani hänet juuri siinä ja sillä hetkellä. Miesrukka oli aluksi hieman pihalla, mutta lopulta käänsimme vaivihkaa ajovalomme kohti Kaisaniemen pimeää puistoa, ja tiedätte kai kaikki biologian tunneilta mitä sitten tapahtui...
Minä kamala, kamala, syntinen (ja onnellinen) nainen. Nautin joka hetkestä - mitä tämä on? Voiko olla mahdollista, että puuhailu kielletyllä alueella on parempaa kuin kotilakanoiden välissä?
Kaiketi pieni jännitys tuo pientä lisämaustetta, vaikka auto nyt ei välttämättä olekaan maailman armoitetumpia lempimiskeskuksia. Katsokaas, ne niskatuet kääntyvät ihan vain yhteen suuntaan, ja kuka keksi iskeä vaihdekepin keskelle koko vehjettä?
Saattaapi olla, että innostun kokeilemaan hurjaa luontoani vielä joskus myöhemminkin (Prinssimme ainakin kovasti toivoo sitä), kunhan saan ensin häpeänlaikut poskiltani roskapöntön syövereihin...
Tunnisteet:
himo,
maya,
rakkaus,
ravintola Maya,
seksi,
seksi autossa,
seksiä Helsingissä
perjantai 28. elokuuta 2009
Elämäni parisuhdepohtijana
Tiesittekö, että naisen elämästä kuluu noin vuosi asukokonaisuuksien valitsemiseen?
Olen järkyttynyt. Jos pelkästään pikkareiden valkkaamiseen kuluu noin hurjan paljon aikaa, kuinka paljon olenkaan sitä vuosien varrella tuhlaillut?
Prinssinnakkimme Uljas (kts. edelliset kirjoitukset, jos putosit makkarakärrystä) on hyvä esimerkki mielenheilautuksistani. Aluksi tapailimme, ja pohdin hänen ihania käsiään ja mieletöntä hymyään. Seuraavaksi juoksutinkin häntä jo kuin pikku pässiä narussa, ja lopulta tuhlasin jumalattoman paljon aikaa ihan vain valloittaakseni hänen kotiavaimensa taskuuni.
Kun pariutuminen sitten on ollut lähellä, olen järkyttyneenä analysoinut mahdollista uutta suhdetta, ja tajunnut, että kaipaan sitä tällä hetkellä yhtä paljon kuin marsunpuremaa pyllyyni. Tämä taas on aiheuttanut sen, että koko urporinki on alkanut alusta jälleen.
Toisin sanoen olen tuhlannut mieheen enemmän energiaa kuin Fortumin voimala, vaikka olisin aivan yhtä hyvin voinut nauttia sinä aikana miljoona vaahtokylpyä ja suklaapatukkaa?
Ja edelleen teihin muihin hyvä ihmiset. Ollessanne sinkkuna, pohditte kulloisenkin deittikumppanin hönkäyksiä ja tekstiviestiasioita (olettaen, että kyseessä on kiinnostava yksilö). Pariutumisen jälkeen sitten taas ottaa päästä, kun Seppo ei vain ikinä huomaa uutta kampausta, ja työntää joka jumalan kerta bokserit väärään paikkaan. Olenkos oikeassa?
Mitä aikatuhlinkia! Onko teillä rakkaat mieslukijani (tiedän, että olette siellä senkin ;D) samanmoisia ajankäyttöongelmia?
Mitäpä jo kaikki viettäisimme elämämme vapauttavimman vuoden, ja jättäisimme kaikki miesasioidemme analysoinnit sikseen?
Pitäkööt peniksensä! :D
Olen järkyttynyt. Jos pelkästään pikkareiden valkkaamiseen kuluu noin hurjan paljon aikaa, kuinka paljon olenkaan sitä vuosien varrella tuhlaillut?
Prinssinnakkimme Uljas (kts. edelliset kirjoitukset, jos putosit makkarakärrystä) on hyvä esimerkki mielenheilautuksistani. Aluksi tapailimme, ja pohdin hänen ihania käsiään ja mieletöntä hymyään. Seuraavaksi juoksutinkin häntä jo kuin pikku pässiä narussa, ja lopulta tuhlasin jumalattoman paljon aikaa ihan vain valloittaakseni hänen kotiavaimensa taskuuni.
Kun pariutuminen sitten on ollut lähellä, olen järkyttyneenä analysoinut mahdollista uutta suhdetta, ja tajunnut, että kaipaan sitä tällä hetkellä yhtä paljon kuin marsunpuremaa pyllyyni. Tämä taas on aiheuttanut sen, että koko urporinki on alkanut alusta jälleen.
Toisin sanoen olen tuhlannut mieheen enemmän energiaa kuin Fortumin voimala, vaikka olisin aivan yhtä hyvin voinut nauttia sinä aikana miljoona vaahtokylpyä ja suklaapatukkaa?
Ja edelleen teihin muihin hyvä ihmiset. Ollessanne sinkkuna, pohditte kulloisenkin deittikumppanin hönkäyksiä ja tekstiviestiasioita (olettaen, että kyseessä on kiinnostava yksilö). Pariutumisen jälkeen sitten taas ottaa päästä, kun Seppo ei vain ikinä huomaa uutta kampausta, ja työntää joka jumalan kerta bokserit väärään paikkaan. Olenkos oikeassa?
Mitä aikatuhlinkia! Onko teillä rakkaat mieslukijani (tiedän, että olette siellä senkin ;D) samanmoisia ajankäyttöongelmia?
Mitäpä jo kaikki viettäisimme elämämme vapauttavimman vuoden, ja jättäisimme kaikki miesasioidemme analysoinnit sikseen?
Pitäkööt peniksensä! :D
Tunnisteet:
ajantuhlaus,
asuvalinta,
miten pukeutua,
mitä mies tekee väärin,
parisuhdepohdinta,
sinkku
tiistai 25. elokuuta 2009
Ihana, ihana takapuoleni!
Näin kesän jälkeen neitokaisella voi olla huono omatunto. Makkaraa, jäätelöä, karkkia ja sidukkaa on kuulkaas vedetty, ja Minnin vaakalukemat osoittavat tasan kaksi kiloa enemmän kuin toukokuussa.
Eli LOS PANICHOS, se iski samantien kun lempifarkkuni eivät enää istuneetkaan niin siunatusti ja mahassa tuntui pieni pömppö. Tein siis niin kuin jokainen järkevä pikkunainen, ja tilasin monen sadan euron salikortin (käyty tasan kerran), nakkasin jääkaapistani kaikki herkut roskikseen ja täytin sen porkkanoilla (kesti tasan päivän) ja vannotin ystäväjoukkoni ehdottomaan sidukkakieltoon (skumppaahan ei siis lasketa ;D). Toukokuukuosiin olisi päästävä takaisin.
Eilen sitten istuin sunnuntailounaalla Ekbergillä, kun eteeni istui varsinainen Hollywood Dream. Silmät ulos pullistellen hän kantoi rasvaprosenttinionnolla-keiton vapisevin käsin eteensä ja ryhtyi syömään. Ja voin kertoa, että sitä syömistä oli harvinaisen tuskaista katsella. Aluksi hän ripotteli soppaansa viisi(!) kourallista valkopippuria ja lopulta hukutti sen tabascoon. Voileipiä herkkupeppumme oli ottanut kokonaiset kaksi kappaletta, joissa molemmissa oli Oilevin sijaan reippaasti samaista tabascoa. Hänen ruokailunsa kesti noin puoli tuntia, ja koko sinä aikana vatsaan päätyi kokonaiset kolme lusikallista keittoa ja yksi suupalallinen ruisleipää. Tyttö jäi vielä lautasensa eteen nököttämään, kun siirsin yhtäkkiä niin ihanan pehmeän ja juuri oikeankokoisen takapuoleni ovesta ulos.
Pakkoäkkilaihari on siis kokenut ihmeperuutuksen. Muutama lisäkilo ei tuhoa maailmaa, ja pitsanpaistajillakin pitää olla töitä.
Tytöt, me ollaan niin ihania naaraskissoja, vaikka sitten vähän pulskempinakin - eikös?
Eli LOS PANICHOS, se iski samantien kun lempifarkkuni eivät enää istuneetkaan niin siunatusti ja mahassa tuntui pieni pömppö. Tein siis niin kuin jokainen järkevä pikkunainen, ja tilasin monen sadan euron salikortin (käyty tasan kerran), nakkasin jääkaapistani kaikki herkut roskikseen ja täytin sen porkkanoilla (kesti tasan päivän) ja vannotin ystäväjoukkoni ehdottomaan sidukkakieltoon (skumppaahan ei siis lasketa ;D). Toukokuukuosiin olisi päästävä takaisin.
Eilen sitten istuin sunnuntailounaalla Ekbergillä, kun eteeni istui varsinainen Hollywood Dream. Silmät ulos pullistellen hän kantoi rasvaprosenttinionnolla-keiton vapisevin käsin eteensä ja ryhtyi syömään. Ja voin kertoa, että sitä syömistä oli harvinaisen tuskaista katsella. Aluksi hän ripotteli soppaansa viisi(!) kourallista valkopippuria ja lopulta hukutti sen tabascoon. Voileipiä herkkupeppumme oli ottanut kokonaiset kaksi kappaletta, joissa molemmissa oli Oilevin sijaan reippaasti samaista tabascoa. Hänen ruokailunsa kesti noin puoli tuntia, ja koko sinä aikana vatsaan päätyi kokonaiset kolme lusikallista keittoa ja yksi suupalallinen ruisleipää. Tyttö jäi vielä lautasensa eteen nököttämään, kun siirsin yhtäkkiä niin ihanan pehmeän ja juuri oikeankokoisen takapuoleni ovesta ulos.
Pakkoäkkilaihari on siis kokenut ihmeperuutuksen. Muutama lisäkilo ei tuhoa maailmaa, ja pitsanpaistajillakin pitää olla töitä.
Tytöt, me ollaan niin ihania naaraskissoja, vaikka sitten vähän pulskempinakin - eikös?
Tunnisteet:
anoreksia,
Cafe Ekberg,
hyvä laihdutuskuuri,
laihdutuskuuri,
lihava,
pudota painoasi,
tyytyväinen itseensä
keskiviikko 19. elokuuta 2009
Ruma totuus parisuhteestasi
Kuvittele mielessäsi ensimmäiset treffit. Pitkäsäärinen nainen sivelee vienosti kaulaansa, hihittää siveästi miehen tölväisyille ja juo ihan vain yhden lasin viiniä. Mies on ostanut tilaisuuden kunniaksi deitilleen kukkia ja maksaa tietenkin laskun. Kuvitelkaa sama kymmenen vuoden jälkeen - ei välttämättä enää ihan sama illalliskaava.
Kävin eilen katsastamassa elokuvan Ugly Truth (pim!), ja tiedättekös, tässä leffassa sijaitsee se kuuluisa Totuuden Siemen.
Leffassa kaunis uranainen (ja aikamoinen ikisinkku) saa työparikseen rumia totuuksia laukovan (ja okei, aika komean) möhömahan. Kaikkihan tietävät, miten sitten käy, joten sitä tuskin tarvitsee selventää.
Parasta leffassa mielestäni oli, että elokuvan kolmijalka (Gerard "Mielettömän Ihana Hottis" Butler) kertoo raivostuttavan äänekkäästi sen kuuluisan totuuden: me naiset käytämme miesten iskemisessä hyväksemme ihan järjettömän hölmöjä kliseitä. Muikea hymy, hiusten pöyhöttäminen ja korkeat korot - ei löydy parempaa tapaa kerätä kolmijalkojen katseita. Kun sitten suhteen jatkuessa annamme säärikarvojen kasvaa, on kolli aika kummissaan - mihin katosi se mieletön seksipommi, jonka kanssa saman katon alle muutettiin?
Toisaalta, miehet eivät kyllä ole yhtään sen parempia. Kun mies vielä jaksaa nähdä vaivaa, sinulle avataan ovet, saat kukkia kotiisi, sekä kohteliaisuuksia (ja orgasmeja) yllin kyllin. Muutaman kuukauden jälkeen sohvallasi röhnöttää nenäänsä kaivava sikainfluenssa, jonka syntyperästä ei kenelläkään ole tietoa. Lisäksi Ikkunalaudan kukkapuskarivistön sijaan pyykkikorisi on täynnä likaisia urheilusukkia.
Ihmisrodun onnettomuudet ovat kuitenkin aina ihan ihmisrodun omaa syytä. Jos mies röyhtäilee ensimmäisillä treffeillä ja nainen kaivelee hampaitaan kertoen vaikeasta kuukautiskierrostaan, on suhde kutakuinkin tuhoon tuomittu heti alun alkaen. Syynä tähän kaikkeen on se, että me emme kestä totuutta, vaan haluamme ensin ne vaaleanpunaiset silmälasit nenällemme.
Toisaalta ne silmälasit vaan istuvat päähän niin hyvin, ja sopivat yhteen ihan kaikkien asukokonaisuuksien kanssa... ;D
Kiitos vielä kerran kaikille ihanille ihmisille perjantain FlashDeiteistä. Ihan Guinnesin ennätystä emme tällä kertaa keränneet (pom), mutta onneksi meno oli jälleen kerran hyvä ja fiilis korkealla. ISO KIITOS JA SUPERHALI myös Katalle, joka aina joutuu pistämään päänsä pantiksi Minnin ideoille. :D
Median huomiota olemme myös keränneet nyt aikamoisesti, mistä tämä neiti on varsin onnellinen ja yllättynyt. Pim! Olisikohan aika järjestää Flashdeitit vaikkapa Tampereella? Pistäkääs ilmoittautuen vapaaehtoiset..
Kävin eilen katsastamassa elokuvan Ugly Truth (pim!), ja tiedättekös, tässä leffassa sijaitsee se kuuluisa Totuuden Siemen.
Leffassa kaunis uranainen (ja aikamoinen ikisinkku) saa työparikseen rumia totuuksia laukovan (ja okei, aika komean) möhömahan. Kaikkihan tietävät, miten sitten käy, joten sitä tuskin tarvitsee selventää.
Parasta leffassa mielestäni oli, että elokuvan kolmijalka (Gerard "Mielettömän Ihana Hottis" Butler) kertoo raivostuttavan äänekkäästi sen kuuluisan totuuden: me naiset käytämme miesten iskemisessä hyväksemme ihan järjettömän hölmöjä kliseitä. Muikea hymy, hiusten pöyhöttäminen ja korkeat korot - ei löydy parempaa tapaa kerätä kolmijalkojen katseita. Kun sitten suhteen jatkuessa annamme säärikarvojen kasvaa, on kolli aika kummissaan - mihin katosi se mieletön seksipommi, jonka kanssa saman katon alle muutettiin?
Toisaalta, miehet eivät kyllä ole yhtään sen parempia. Kun mies vielä jaksaa nähdä vaivaa, sinulle avataan ovet, saat kukkia kotiisi, sekä kohteliaisuuksia (ja orgasmeja) yllin kyllin. Muutaman kuukauden jälkeen sohvallasi röhnöttää nenäänsä kaivava sikainfluenssa, jonka syntyperästä ei kenelläkään ole tietoa. Lisäksi Ikkunalaudan kukkapuskarivistön sijaan pyykkikorisi on täynnä likaisia urheilusukkia.
Ihmisrodun onnettomuudet ovat kuitenkin aina ihan ihmisrodun omaa syytä. Jos mies röyhtäilee ensimmäisillä treffeillä ja nainen kaivelee hampaitaan kertoen vaikeasta kuukautiskierrostaan, on suhde kutakuinkin tuhoon tuomittu heti alun alkaen. Syynä tähän kaikkeen on se, että me emme kestä totuutta, vaan haluamme ensin ne vaaleanpunaiset silmälasit nenällemme.
Toisaalta ne silmälasit vaan istuvat päähän niin hyvin, ja sopivat yhteen ihan kaikkien asukokonaisuuksien kanssa... ;D
Kiitos vielä kerran kaikille ihanille ihmisille perjantain FlashDeiteistä. Ihan Guinnesin ennätystä emme tällä kertaa keränneet (pom), mutta onneksi meno oli jälleen kerran hyvä ja fiilis korkealla. ISO KIITOS JA SUPERHALI myös Katalle, joka aina joutuu pistämään päänsä pantiksi Minnin ideoille. :D
Median huomiota olemme myös keränneet nyt aikamoisesti, mistä tämä neiti on varsin onnellinen ja yllättynyt. Pim! Olisikohan aika järjestää Flashdeitit vaikkapa Tampereella? Pistäkääs ilmoittautuen vapaaehtoiset..
Tunnisteet:
Flashdeitti,
julkisuus,
parisuhde,
seurustelu,
suhteen alku,
Ugly Truth
tiistai 11. elokuuta 2009
Pure Rush sponsoriksi FlashDeitille ja Guinnesin ennätysyritykselleni!
Pim! FlashDeitti kasvaa ja kehittyy aikamoisella vauhdilla, ja Minni-neiti on kehitykseen varsin tyytyväinen. Mainostajat ovat kosiskelleet minua (tai *köh* FlashDeittiä) jo jonkin aikaa, mutta tätä neitiä ei helposti hetkauteta (olenhan tottunut huomioon ;D).
Mutta nyt on tärpännyt! Pure Rush -energiajuoma tarjosi minulle viime viikolla sponssia (ja lähettivät vielä laatikollisen namijuomaa mukana, namista lähettipojasta puhumattakaan ;D) ja Minni-neiti sanoi tahdon. Tämä on varsin mukava uutinen meille kaikille, sillä nyt voimme järjestää sinkuille vieläkin upeampia FlashDeittejä ja Pure Rush lähettää energiajuomiaan myös meidän deittareiden iloksi.
Pure Rushin myötä FlashDeitti-sivut vaihtuvat. Lisäksi järjestämme maailmanhistorian ensimmäisen FlashDeitti -kilpailun, jossa on palkintoina kaikkea kivaa by Cosmopolitan, Ugly Truth (pim, kuka pääsee pressinäytökseen? ;D) ja Naps (terkkuja Patskulle) - kiitos Pure Rushin.

Myös tiedotusvälineet ovat osoittaneet kiinnostusta allekirjoittaneeseen, mikä on aivan loistavaa tavoitteeni kannalta. Katsokaas, vaikka sinkkumiehiä kovasti seurailenkin, on heitä vaikea tavoittaa silloin kun on oikeasti asiaa (kuten miehiä yleensä). Tänään olin esimerkiksi Voicen iltapäivässä! Kuunteliko kukaan siis Pimiää, kun se haastatteli Pimiä?!
Ihanaa pim!
Tapahtui myös muuan toinen huomoitava seikka, joka meidän naiskaunokaisten olisi silloin tällöin pidettävä mielessä. Tämä kaikki onnellisuus nimittäin aiheutti sen, että kävelemisen sijaan leijailin pilvenhattaralla kotiin eilen. Päivä hymyili minulle muutenkin, sillä uudet kenkäni (no todellakin pitää ostaa lomaltapaluupopot!) näyttivät syötäviltä ja hiukset olivat kerrankin juuri oikealla tavalla ojennuksessa. Toisin sanoen tunsin oloni kauniiksi, älykkääksi ja ihanaksi (tiedättehän kun joskus sattuu sellainen onnenpäivä kohdalle, ja ei rakkaat, EN ollut juonut liikaa sitä energiajuomaa ;D).
Leijuessani jossain Runeberginkadun kulmilla, vastaani käveli toinenkin hyvänpäivänmyyrä. Vaalea tyttö, joka kerta kaikkiaan säteili hyväntuulisuutta. Hymyilimme toisillemme ihan estottomasti, juuri sillä vitsihyvinmenee-ilmeellä. Mieletön kyllämetytötpärjätään-henki tuntemattoman ihmisen kanssa, keskellä kirkasta päivää.
Olisipas ihanaa, jos me tyttäret muistaisimme kateellisten ja solvaavien vilkuilujen sijaan suoda useammin toisillemme moisen positiivipläjäyksen :).
Tulipas lällyä. :D No no mutta - nyt on lälly, onnellinen ja aikaansaava fiilis! :) Pim!
Hei ja muistakaas tukea minua tavoitteessani!
Mutta nyt on tärpännyt! Pure Rush -energiajuoma tarjosi minulle viime viikolla sponssia (ja lähettivät vielä laatikollisen namijuomaa mukana, namista lähettipojasta puhumattakaan ;D) ja Minni-neiti sanoi tahdon. Tämä on varsin mukava uutinen meille kaikille, sillä nyt voimme järjestää sinkuille vieläkin upeampia FlashDeittejä ja Pure Rush lähettää energiajuomiaan myös meidän deittareiden iloksi.
Pure Rushin myötä FlashDeitti-sivut vaihtuvat. Lisäksi järjestämme maailmanhistorian ensimmäisen FlashDeitti -kilpailun, jossa on palkintoina kaikkea kivaa by Cosmopolitan, Ugly Truth (pim, kuka pääsee pressinäytökseen? ;D) ja Naps (terkkuja Patskulle) - kiitos Pure Rushin.

Myös tiedotusvälineet ovat osoittaneet kiinnostusta allekirjoittaneeseen, mikä on aivan loistavaa tavoitteeni kannalta. Katsokaas, vaikka sinkkumiehiä kovasti seurailenkin, on heitä vaikea tavoittaa silloin kun on oikeasti asiaa (kuten miehiä yleensä). Tänään olin esimerkiksi Voicen iltapäivässä! Kuunteliko kukaan siis Pimiää, kun se haastatteli Pimiä?!
Ihanaa pim!
Tapahtui myös muuan toinen huomoitava seikka, joka meidän naiskaunokaisten olisi silloin tällöin pidettävä mielessä. Tämä kaikki onnellisuus nimittäin aiheutti sen, että kävelemisen sijaan leijailin pilvenhattaralla kotiin eilen. Päivä hymyili minulle muutenkin, sillä uudet kenkäni (no todellakin pitää ostaa lomaltapaluupopot!) näyttivät syötäviltä ja hiukset olivat kerrankin juuri oikealla tavalla ojennuksessa. Toisin sanoen tunsin oloni kauniiksi, älykkääksi ja ihanaksi (tiedättehän kun joskus sattuu sellainen onnenpäivä kohdalle, ja ei rakkaat, EN ollut juonut liikaa sitä energiajuomaa ;D).
Leijuessani jossain Runeberginkadun kulmilla, vastaani käveli toinenkin hyvänpäivänmyyrä. Vaalea tyttö, joka kerta kaikkiaan säteili hyväntuulisuutta. Hymyilimme toisillemme ihan estottomasti, juuri sillä vitsihyvinmenee-ilmeellä. Mieletön kyllämetytötpärjätään-henki tuntemattoman ihmisen kanssa, keskellä kirkasta päivää.
Olisipas ihanaa, jos me tyttäret muistaisimme kateellisten ja solvaavien vilkuilujen sijaan suoda useammin toisillemme moisen positiivipläjäyksen :).
Tulipas lällyä. :D No no mutta - nyt on lälly, onnellinen ja aikaansaava fiilis! :) Pim!
Hei ja muistakaas tukea minua tavoitteessani!
Tunnisteet:
Cosmopolitan,
energiajuoma,
Flashdeitti,
me-henki,
Naps,
Pure Rush,
PureRush sponsoroi FlashDeittiä,
sponsori,
Ugly Truth
perjantai 7. elokuuta 2009
Deittailun maailmanennätysyritys!
Lupasin näyttää mihin meistä suomalaisista on, joten tässä se tulee: yritän saada deittailun maailmanennätyksen Guinnesin ennätystenkirjaan!
Haastan ruotsalaiset deittauksen Suomi-Ruotsi-maaotteluun, ja samalla pyydän Guinnesin ennätystenkirjan mukaan todistamaan voittoamme (sekopää :D). Osoitetaan maailmalle (ja etenkin ruotsalaisille), että me suomalaiset olemme sosiaalista ja keskustelutaitoista kansaa, jotka etenkin etenkin uskaltavat tanssia pöydillä ja nauttia elämästä. ;)
Hullun ideani toteuttamiseen tarvitsen teidän kaikkien apua. Rakkaat sinkut, ottakaa mikä tahansa kulkuväline allenne ja saapukaa paikalle. Rengastetut ja parisuhteessa elävät, hommatkaa kaikki sinkkukaverit ja sinkkukavereiden sinkkukaverit mukaan! Näytetään niille pahuksen ruotsalaisille, että olemme hullua, villiä ja hauskaa kansaa, ja pidetään huolta, että niin lukee jatkossa myös Guinnesin ennätystenkirjassa. Onnistunutta ennätystä voimme juhlia aamuun asti jatkoilla, joiden osoite selviää tuossa tuokiossa kunhan saan ravintolatädin langanpäähän. Pim!
Taustaksi kerrottakoon, että meitä suomalaisia mollattiin oikein yhteisvoimin Stureplanin yökerhossa. Paikalliset kolmijalat väittivät, että suomalaiset ovat tylsiä hissukoita, jotka eivät puhu eivätkä pussaa (pom).
Maailmanennätysyritys siis Esplanadin puistossa, Helsingissä perjantaina 14.8 kello 18.00. Laitan tarkempaa ohjetta FlashDeitti-sivustolle asap. Muistattehan, että myös Flow-festarit starttaavat samana päivänä, joten siinä sivussa voi festariheilan kaapata kainaloonsa ennätyksellisesti, Pim!
Jos et vieläkään tiedä mistä puhun, tutkiskele FlashDeittiä täältä.
Pim!
Haastan ruotsalaiset deittauksen Suomi-Ruotsi-maaotteluun, ja samalla pyydän Guinnesin ennätystenkirjan mukaan todistamaan voittoamme (sekopää :D). Osoitetaan maailmalle (ja etenkin ruotsalaisille), että me suomalaiset olemme sosiaalista ja keskustelutaitoista kansaa, jotka etenkin etenkin uskaltavat tanssia pöydillä ja nauttia elämästä. ;)
Hullun ideani toteuttamiseen tarvitsen teidän kaikkien apua. Rakkaat sinkut, ottakaa mikä tahansa kulkuväline allenne ja saapukaa paikalle. Rengastetut ja parisuhteessa elävät, hommatkaa kaikki sinkkukaverit ja sinkkukavereiden sinkkukaverit mukaan! Näytetään niille pahuksen ruotsalaisille, että olemme hullua, villiä ja hauskaa kansaa, ja pidetään huolta, että niin lukee jatkossa myös Guinnesin ennätystenkirjassa. Onnistunutta ennätystä voimme juhlia aamuun asti jatkoilla, joiden osoite selviää tuossa tuokiossa kunhan saan ravintolatädin langanpäähän. Pim!
Taustaksi kerrottakoon, että meitä suomalaisia mollattiin oikein yhteisvoimin Stureplanin yökerhossa. Paikalliset kolmijalat väittivät, että suomalaiset ovat tylsiä hissukoita, jotka eivät puhu eivätkä pussaa (pom).
Maailmanennätysyritys siis Esplanadin puistossa, Helsingissä perjantaina 14.8 kello 18.00. Laitan tarkempaa ohjetta FlashDeitti-sivustolle asap. Muistattehan, että myös Flow-festarit starttaavat samana päivänä, joten siinä sivussa voi festariheilan kaapata kainaloonsa ennätyksellisesti, Pim!
Jos et vieläkään tiedä mistä puhun, tutkiskele FlashDeittiä täältä.
Pim!
Pure Rush - FlashDeitin ihailijapostia ;D
FlashDeitti on saanut odottamatonta kannatusta, sillä saimme laatikollisen enrgiajuomaa - vieläpä kuulkaas ihan ilmaiseksi!
Olen ihan koukussa energiajuomiin ja nyt sattui tulemaan vieläpä hyvänmakuista, joten kiitokset Pure Rushille muistamisesta! By the way ovatkos kaikki siellä Pure Rushilla yhtä komeita kuin se lähettipoika?
Minni on energiaa täynnä, joten varoitus kaikille. Nyt tulee vaarallisen hyviä ideoita seuraavaan FlashDeittiin, pim!
Olen ihan koukussa energiajuomiin ja nyt sattui tulemaan vieläpä hyvänmakuista, joten kiitokset Pure Rushille muistamisesta! By the way ovatkos kaikki siellä Pure Rushilla yhtä komeita kuin se lähettipoika?
Minni on energiaa täynnä, joten varoitus kaikille. Nyt tulee vaarallisen hyviä ideoita seuraavaan FlashDeittiin, pim!
Tunnisteet:
energia,
energiajuoma,
Flashdeitti,
hyvä energiajuoma,
komea mies,
lahja,
Pure Rush,
yllätys
torstai 6. elokuuta 2009
Suomi-Ruotsi maaottelu julistetaan alkaneeksi
Tietämättömille tiedoksi, että olemme jo tiistaista asti tallanneet Tukholman katuja (kolmet korkkarit tanssittu/ shoppailtu rikki ;D). Yllätysreissulle oli pakko päästä, sillä loppukesästä on pakko ottaa kaikki irti (ja luonnollisesti myös kauppoihin saapunut syysmuoti siivitti päätöstämme melkoisesti).
Eilisen leffan jälkeen suuntasimme Stureplanille juhlimaan ja siellä törmäsimme huutavaan vääryyteen:
Tanssimme lattaritangoa (älä kysy mitä se on) pöydällä, kun huomasimme kolmen syötävän näköisen håkanin tuijottavan meitä juurikin sillä tavalla. Emme antaneet sen häiritä iloamme, mutta hetken päästä saimme kolme cosmopolitania pöytäämme. Drinksujen varjolla myös håkanit iskivät pöytäämme (jolloin päätimme kivuta alas sieltä, pikkuhousujen näkemisestä voi ruotsalainenkin pyörtyä :D), ja esittäytyivät. Pojat osoittautuivat varsin mukaviksi, mutta ongelmia ilmeni, kun he saivat tietää, että olemme suomalaisia. Heistä se oli nimittäin varsin yllättävää.
Heidän mielestään me suomalaistytöt olemme yleensä vaisuja ja hillittyjä, kansaa joka ei puhu eikä pussaa? Ihmisiä, jotka eivät todellakaan osaa nauttia elämästä (ja *köh* tanssia pöydällä?). Olimme ymmällämme, luulin että tuo iänikuinen virsi suomalaisista on jo mennyttä - olemmehan paljon matkustavaa, sosiaalista ja varsin ystävällistä kansaa (jos Viroa reissaavia viisikymppisiä känniturreja ei oteta lukuun). Nyt on kyllä pakko kehitellä jotain ruotsalaiskollien pään menoksi ja näyttää kerta kaikkiaan mistä meidät suomalaiset on tehty. Maineemme on pelastamisen arvoinen, joten hyviä ideoita otetaan vastaan sähköpostilla, Facebookissa ja vaikkapa blogissani.
Edellistä tuomiota lukuun ottamatta kaikki on sujunut varsin loistavasti ja Minni-neiti kuhertaa tyytyväisyydestä. Yllätysreissut ovat parasta maailmassa, etenkin kun pääsimme majoittumaan oikein Latvian tasavallan piikkiin. Ystäväni Asja nimittäin työskentelee Tukholmassa Latvian suurlähetystössä, joten edustusasuntokin on sen mukainen... Jahka saan maineemme korjattua, voin hypätä ikuisiksi ajoiksi Tukholmaan ja syödä joka päivä frukost på Mocco, eller hur?
Pim, tänään kuitenkin jo kotiin *voih*.
Eilisen leffan jälkeen suuntasimme Stureplanille juhlimaan ja siellä törmäsimme huutavaan vääryyteen:
Tanssimme lattaritangoa (älä kysy mitä se on) pöydällä, kun huomasimme kolmen syötävän näköisen håkanin tuijottavan meitä juurikin sillä tavalla. Emme antaneet sen häiritä iloamme, mutta hetken päästä saimme kolme cosmopolitania pöytäämme. Drinksujen varjolla myös håkanit iskivät pöytäämme (jolloin päätimme kivuta alas sieltä, pikkuhousujen näkemisestä voi ruotsalainenkin pyörtyä :D), ja esittäytyivät. Pojat osoittautuivat varsin mukaviksi, mutta ongelmia ilmeni, kun he saivat tietää, että olemme suomalaisia. Heistä se oli nimittäin varsin yllättävää.
Heidän mielestään me suomalaistytöt olemme yleensä vaisuja ja hillittyjä, kansaa joka ei puhu eikä pussaa? Ihmisiä, jotka eivät todellakaan osaa nauttia elämästä (ja *köh* tanssia pöydällä?). Olimme ymmällämme, luulin että tuo iänikuinen virsi suomalaisista on jo mennyttä - olemmehan paljon matkustavaa, sosiaalista ja varsin ystävällistä kansaa (jos Viroa reissaavia viisikymppisiä känniturreja ei oteta lukuun). Nyt on kyllä pakko kehitellä jotain ruotsalaiskollien pään menoksi ja näyttää kerta kaikkiaan mistä meidät suomalaiset on tehty. Maineemme on pelastamisen arvoinen, joten hyviä ideoita otetaan vastaan sähköpostilla, Facebookissa ja vaikkapa blogissani.
Edellistä tuomiota lukuun ottamatta kaikki on sujunut varsin loistavasti ja Minni-neiti kuhertaa tyytyväisyydestä. Yllätysreissut ovat parasta maailmassa, etenkin kun pääsimme majoittumaan oikein Latvian tasavallan piikkiin. Ystäväni Asja nimittäin työskentelee Tukholmassa Latvian suurlähetystössä, joten edustusasuntokin on sen mukainen... Jahka saan maineemme korjattua, voin hypätä ikuisiksi ajoiksi Tukholmaan ja syödä joka päivä frukost på Mocco, eller hur?
Pim, tänään kuitenkin jo kotiin *voih*.
Tunnisteet:
baari,
biletys,
Flashdeitti,
hauskanpito,
Ruotsi,
Ruotsin voittaminen,
sinkku,
Suomi-Ruotsi-maaottelu,
tanssiminen,
Tukholma
lauantai 1. elokuuta 2009
Latojenkkaa ja makkaroita
Kyllä kesä on ihana! Minni-neiti istuu laiturilla ja uittaa varpaitaan viileässä vedessä... Pim!
Saavuimme siis eilen Meritan mökille ja olemme lähinnä nauttineet auringosta, herkuista ja hyvästä seurasta (eli siis meistä ;D).
Aivan toimettomina emme sentään ole lojuneet (sehän on sula mahdottomuus), sillä päätimme kokeilla paikallista lavatanssikulttuuria eilen illalla. Ihan oikeasti löyttäydyimme kukkamekkoihin ja kiharsimme kutrimme kevyille kesäkikkaroille. Oli aika idyllistä suunnata Tunturi-pyörien etusarvet kohti pientä pihareittiä. Olimme kuin suoraan 50-luvulta - ja tämä siis hyvässä mielessä. ;D
Täytyy myöntää, että maalla miehet osaavat viedä muutakin kuin tunkea heinänvartta hangonnokkaan, täällä ollaan vieläkin pää pyörryksissä paikallisten miesten pyörityksestä! Tosin eräs hieman innokas herra päätti tehdä tangon perään loistokkaan taivutuksen, ja totta kai oli heti hengessä mukana. Seuraavaksi löysin itseni lattialta kukkahame korvissa helisten ja hämmentynyt tanssittaja vieressä köhisten. Hahaa! :D
Kyläpoikien eduksi täytyy myös sanoa, että täällä miehestä näkee heti päälle miten kukko kulkee. Toiminta voi olla varsin suoraviivaista, jolloin herra tarraa ensimmäisenä takapuoleesi ja kysyy tarjoatko kaljan. Tällöin osaat heti perääntyä, etenkin siitä syystä, että itse todella haluat sitä. Mutta mikä parasta, kunnollisen herrasmiehen tunnistaa jo kaukaa; hän on se, joka hiljaa mittailee sinua huoneen perältä ja näyttää syntisen komealta. ;D
Toisaalta, näin pienessä kylässä voi taustat tarkistaa aina vieruskaverilta, sillä kaikki tuntevat toisensa - oikeasti. He myös useinmiten tietävät tulevien lastenne perinnölliset sairaudet ja sen, miltä kyseisen kolmijalan kolmas jalka on näyttänyt lapsena nakurannalla. Helsingissä mies ei tarraudu ensimmäisenä takapuoleesi, mutta et voi koskaan tietää, kuinka montaa takapuolta kyseinen käsi on hivellyt (tai hivelee parhaillaan) ennen sinua.
Ansa Ikosen leikkiminen toi ihanaa vaihtelua Helsingin yöelämään, vaikka en ikimaailmassa vaihtaisikaan Jenny Woon drinksulistaa paikallisen baarinpitäjän yökkäröivään asiakaskuntaan. Rauhaisan mökkielämän kunniaksi täytyy myös todeta, että ihminen on ehdottomasti parhaimmillaan saunanraikkaana ja vatsa täynnä grilliherkkuja. :)
Saavuimme siis eilen Meritan mökille ja olemme lähinnä nauttineet auringosta, herkuista ja hyvästä seurasta (eli siis meistä ;D).
Aivan toimettomina emme sentään ole lojuneet (sehän on sula mahdottomuus), sillä päätimme kokeilla paikallista lavatanssikulttuuria eilen illalla. Ihan oikeasti löyttäydyimme kukkamekkoihin ja kiharsimme kutrimme kevyille kesäkikkaroille. Oli aika idyllistä suunnata Tunturi-pyörien etusarvet kohti pientä pihareittiä. Olimme kuin suoraan 50-luvulta - ja tämä siis hyvässä mielessä. ;D
Täytyy myöntää, että maalla miehet osaavat viedä muutakin kuin tunkea heinänvartta hangonnokkaan, täällä ollaan vieläkin pää pyörryksissä paikallisten miesten pyörityksestä! Tosin eräs hieman innokas herra päätti tehdä tangon perään loistokkaan taivutuksen, ja totta kai oli heti hengessä mukana. Seuraavaksi löysin itseni lattialta kukkahame korvissa helisten ja hämmentynyt tanssittaja vieressä köhisten. Hahaa! :D
Kyläpoikien eduksi täytyy myös sanoa, että täällä miehestä näkee heti päälle miten kukko kulkee. Toiminta voi olla varsin suoraviivaista, jolloin herra tarraa ensimmäisenä takapuoleesi ja kysyy tarjoatko kaljan. Tällöin osaat heti perääntyä, etenkin siitä syystä, että itse todella haluat sitä. Mutta mikä parasta, kunnollisen herrasmiehen tunnistaa jo kaukaa; hän on se, joka hiljaa mittailee sinua huoneen perältä ja näyttää syntisen komealta. ;D
Toisaalta, näin pienessä kylässä voi taustat tarkistaa aina vieruskaverilta, sillä kaikki tuntevat toisensa - oikeasti. He myös useinmiten tietävät tulevien lastenne perinnölliset sairaudet ja sen, miltä kyseisen kolmijalan kolmas jalka on näyttänyt lapsena nakurannalla. Helsingissä mies ei tarraudu ensimmäisenä takapuoleesi, mutta et voi koskaan tietää, kuinka montaa takapuolta kyseinen käsi on hivellyt (tai hivelee parhaillaan) ennen sinua.
Ansa Ikosen leikkiminen toi ihanaa vaihtelua Helsingin yöelämään, vaikka en ikimaailmassa vaihtaisikaan Jenny Woon drinksulistaa paikallisen baarinpitäjän yökkäröivään asiakaskuntaan. Rauhaisan mökkielämän kunniaksi täytyy myös todeta, että ihminen on ehdottomasti parhaimmillaan saunanraikkaana ja vatsa täynnä grilliherkkuja. :)
maanantai 20. heinäkuuta 2009
Monimuotoinen kaupunkiluontomme
Minni-neiti on lomalla, mikä on varsin ihanaa. Näin lomaillessa on aikaa katsella myös hieman ympärilleen ja tehdä toinen toistaan mielenkiintoisempia havaintoja. On upeaa, miten Helsinki herää henkiin auringon paistaessa, kukat kukkivat ja elämä hymyilee kaikille aina citypupuista Kauppatorin tappajalokkeihin.
Luonnon monimuotoisuus ei kuitenkaan ulotu pelkästään eläin- ja kasvimaailman edustajiin, vaan myös meillä ihmisillä on omat, kesäiset erityispiirteemme. Tässä esittelyssä vain muutama, miespuolinen kesärotu. Kolmijalat kirjoittakoot omat oppaansa... ;D Pim!
a) Kattokaa mun napaa -lokki: Vaikka kuinka yrität kääntää päätäsi pois, se on yhä siinä. Nimittäin paidaton, lihava lokki. Yleensä urospuolinen, elämänsä ehtoopuolella oleva yksilö, joka kuvittelee olevansa vielä kuumaa kamaa naaraspuolisten lajitoveriensa silmissä. No ei se ole, ei. Viihtyy erityisesti terasseilla ja autotallien läheisyydessä, ravinto koostuu lähinnä keskioluesta ja makkarasta.
b) Vähäkssairaankivaaollakesätöissääääh!-citypupu: Lihaksikkaat, ruskettuneet käsivarret ja uskomat-to-man nyrpeä naama. Asennetta enemmän kuin pienessä kylässä, mutta asiakaspalveluhenkisyyttä ei senkään vertaa. Puhun tietenkin työpaikkojen kesävahvistuksista ja muista kesätyöläisistä. Nukkuvat talviunta (koulussa), mutta heräilevät kesälaitumille mailapojiksi jälleen auringon ilmestyessä taivaalle. Eivät vielä kypsiä yksilöitä, joten annetaan hautua vielä muutama vuosi...
c) Terassikarhu: Istuu aurinkolasit nokallaan (tai vaihtoehtoisesti rennosti päälaella) keskellä terassia, raajat letkeästi levitettyinä ympärilleen. Terassikarhu on varsinainen alfauros, joka mittailee ympärillä olevia saalispaloja jatkuvasti sillä silmällä. Tätä lajia naispuolisten kesänviettäjien kannattaa varoa. Viihtyy yleensä trendikkään ravintolan terassilla, monta kesää putkeen. Tämän jälkeen muuttuu joko Nassu-possuksi tai Kattokaamunnapaa-lokiksi juoma- ja pariutumistavoista riippuen.
d) Nassu-possu: Pariutunut melkoisen tyrannin kanssa, joten ensimmäistä kertaa ulkona koko vuonna. Yleensä vaimon tärkkäämä paita yllään ja hiljainen, hieman vaivautunut ilme kasvoillaan. Tietää olevansa väärässä paikassa, väärään aikaan. Liikkuu ryhmäytyneenä muiden nassu-possujen kanssa, mutta keskustelu ei kulje, vaan kaikki istuvat hiljaa tuoppiensa edessä. "Juodaan nyt kun kerrankin saadaan"
Naislajeja en uskalla edes arvailla, arvatenkin Minni on edustettuna lähes jokaisessa niistä.. Pim! :D
Luonnon monimuotoisuus ei kuitenkaan ulotu pelkästään eläin- ja kasvimaailman edustajiin, vaan myös meillä ihmisillä on omat, kesäiset erityispiirteemme. Tässä esittelyssä vain muutama, miespuolinen kesärotu. Kolmijalat kirjoittakoot omat oppaansa... ;D Pim!
a) Kattokaa mun napaa -lokki: Vaikka kuinka yrität kääntää päätäsi pois, se on yhä siinä. Nimittäin paidaton, lihava lokki. Yleensä urospuolinen, elämänsä ehtoopuolella oleva yksilö, joka kuvittelee olevansa vielä kuumaa kamaa naaraspuolisten lajitoveriensa silmissä. No ei se ole, ei. Viihtyy erityisesti terasseilla ja autotallien läheisyydessä, ravinto koostuu lähinnä keskioluesta ja makkarasta.
b) Vähäkssairaankivaaollakesätöissääääh!-citypupu: Lihaksikkaat, ruskettuneet käsivarret ja uskomat-to-man nyrpeä naama. Asennetta enemmän kuin pienessä kylässä, mutta asiakaspalveluhenkisyyttä ei senkään vertaa. Puhun tietenkin työpaikkojen kesävahvistuksista ja muista kesätyöläisistä. Nukkuvat talviunta (koulussa), mutta heräilevät kesälaitumille mailapojiksi jälleen auringon ilmestyessä taivaalle. Eivät vielä kypsiä yksilöitä, joten annetaan hautua vielä muutama vuosi...
c) Terassikarhu: Istuu aurinkolasit nokallaan (tai vaihtoehtoisesti rennosti päälaella) keskellä terassia, raajat letkeästi levitettyinä ympärilleen. Terassikarhu on varsinainen alfauros, joka mittailee ympärillä olevia saalispaloja jatkuvasti sillä silmällä. Tätä lajia naispuolisten kesänviettäjien kannattaa varoa. Viihtyy yleensä trendikkään ravintolan terassilla, monta kesää putkeen. Tämän jälkeen muuttuu joko Nassu-possuksi tai Kattokaamunnapaa-lokiksi juoma- ja pariutumistavoista riippuen.
d) Nassu-possu: Pariutunut melkoisen tyrannin kanssa, joten ensimmäistä kertaa ulkona koko vuonna. Yleensä vaimon tärkkäämä paita yllään ja hiljainen, hieman vaivautunut ilme kasvoillaan. Tietää olevansa väärässä paikassa, väärään aikaan. Liikkuu ryhmäytyneenä muiden nassu-possujen kanssa, mutta keskustelu ei kulje, vaan kaikki istuvat hiljaa tuoppiensa edessä. "Juodaan nyt kun kerrankin saadaan"
Naislajeja en uskalla edes arvailla, arvatenkin Minni on edustettuna lähes jokaisessa niistä.. Pim! :D
Tunnisteet:
ihminen,
kesä,
miestyypit,
millainen mies,
ravintola,
sinkku,
terassi
keskiviikko 15. heinäkuuta 2009
Miehiä laukun täydeltä!
Naisen käsilaukku on varsin sietämätön paikka, koska sitä ei kerta kaikkiaan ole suunniteltu arjen pikku ilojen keskelle. Otetaan esimerkiksi puhelin, jonka pahaa aavistamattomasti tipahdutat käsivoidepurnukoidesi ja kalenterisi iloiseen sekamelskaan, etkä tietenkään, tietenkään, sille varattuun pieneen läpykkeeseen, joka on ihan vain sitä tarkoitusta varten ommeltu veskaasi. Kokemuksen syvä rintaääni ei myöskään muista varoittaa sinua, sillä et näköjään ole vielä(kään) ääntä sisäistänyt. Otat laukkusi mukaan, suuntaat kauppareissulle ja paha-aavistamattomana seisoskelet keskellä kauppajonoa. Kun vihdoin pääset kassalle tuhannen vuoden odotuksen jälkeen, käsilaukkusi alkaa yhtäkkiä hyppiä railakkaasti raikuvan Tartu tiukasti hanuriin -biisin tahtiin (Katan rakastettava keino muistuttaa minua viikonlopun bileistä, siis tanssin pöydällä vain ihan vähän aikaa?).
No mutta - tottakai ensin pöyhit aarrearkkuasi vaihtosukkikset sivutaskuista lennellen, kun muut jonottajat katsovat sinua juurikin SILLÄ tavalla (=Mee Jo Senki Ämmä -ilme). Joo ei löydy puhelinta. Tämän jälkeen ei ole muita vaihtoehtoja, kuin että lasket laukkusi lattialle ja oksennat koko sen sisällön pitkin pituuttaan koko kassajonon nähtäväksi. Viime kerralla olin ilokseni säilönyt mukaani muun muassa kourallisen kukkasipuleita?
Toki voisit vain yksinkertaisesti jättää vastaamatta puhelimeen, mutta jostain syystä se ei siinä paniikin ja kiukun keskellä koskaan tule mieleen.
Vaikka en vieläkään osaa sujauttaa puhelintani oikeaan lipareeseen, käsilaukkukommellukset ovat saaneet minut tekemään seuraavan (vaikkakin ihan järjettömän pinnallisen) päätelmän: miehet ja käsilaukut - ne ovat todellakin samalta planeetalta.
Perustelut:
1. Mies ja käsilaukku toimivat kumpikin täydellisesti, niin kauan kun et ahda niihin liikaa tavaraa.
2. Et koskaan muista mitä viime kerralla tapahtui, kun työnsit puhelimesi väärään paikkaan. Tämä voi myös johtaa aikamoisiin Pom-fiiliksiin.
3. Jos työnnät näppisi liian syvälle, et koskaan voi tietää mitä kourastasi lopulta löytyy.
4. Molemmat ovat kovin kauniita katsella, mutta tulevat aika kalliiksi.
5. Käsilaukku ja mies - hyvällä suunnittelulla varustettuna ehdottomasti naisen paras ystävä.
6. Vaikka kuinka lupaisit että tämä on elämäsi viimeinen laukku, joka syksy vastaan kävelee entistä parempia malleja...
7. Parhaat ovat ehdottomasti aitoa nahkaa (ja sisältävät mielellään myös kultakoristeita... Pim!)
8. Liian monen laukun (ja miehen) hankkiminen voi johtaa tuhoon. Siksi on parasta tyytyä vain yhteen perusmalliin, se kun sopii (lähes) kaikkiin tilanteisiin.
9. Molemmat vaativat vuosien harjoittelua, jos haluat oppia tunkemaan tavarasi oikeisiin paikkoihin.
10. Myös käsilaukut ovat miesten suunnittelemia.
Mutta jos miehet ovat käsilaukkuja, mitä me naiset sitten olemme? Sorkkarautoja vai? ;D
No mutta - tottakai ensin pöyhit aarrearkkuasi vaihtosukkikset sivutaskuista lennellen, kun muut jonottajat katsovat sinua juurikin SILLÄ tavalla (=Mee Jo Senki Ämmä -ilme). Joo ei löydy puhelinta. Tämän jälkeen ei ole muita vaihtoehtoja, kuin että lasket laukkusi lattialle ja oksennat koko sen sisällön pitkin pituuttaan koko kassajonon nähtäväksi. Viime kerralla olin ilokseni säilönyt mukaani muun muassa kourallisen kukkasipuleita?
Toki voisit vain yksinkertaisesti jättää vastaamatta puhelimeen, mutta jostain syystä se ei siinä paniikin ja kiukun keskellä koskaan tule mieleen.
Vaikka en vieläkään osaa sujauttaa puhelintani oikeaan lipareeseen, käsilaukkukommellukset ovat saaneet minut tekemään seuraavan (vaikkakin ihan järjettömän pinnallisen) päätelmän: miehet ja käsilaukut - ne ovat todellakin samalta planeetalta.
Perustelut:
1. Mies ja käsilaukku toimivat kumpikin täydellisesti, niin kauan kun et ahda niihin liikaa tavaraa.
2. Et koskaan muista mitä viime kerralla tapahtui, kun työnsit puhelimesi väärään paikkaan. Tämä voi myös johtaa aikamoisiin Pom-fiiliksiin.
3. Jos työnnät näppisi liian syvälle, et koskaan voi tietää mitä kourastasi lopulta löytyy.
4. Molemmat ovat kovin kauniita katsella, mutta tulevat aika kalliiksi.
5. Käsilaukku ja mies - hyvällä suunnittelulla varustettuna ehdottomasti naisen paras ystävä.
6. Vaikka kuinka lupaisit että tämä on elämäsi viimeinen laukku, joka syksy vastaan kävelee entistä parempia malleja...
7. Parhaat ovat ehdottomasti aitoa nahkaa (ja sisältävät mielellään myös kultakoristeita... Pim!)
8. Liian monen laukun (ja miehen) hankkiminen voi johtaa tuhoon. Siksi on parasta tyytyä vain yhteen perusmalliin, se kun sopii (lähes) kaikkiin tilanteisiin.
9. Molemmat vaativat vuosien harjoittelua, jos haluat oppia tunkemaan tavarasi oikeisiin paikkoihin.
10. Myös käsilaukut ovat miesten suunnittelemia.
Mutta jos miehet ovat käsilaukkuja, mitä me naiset sitten olemme? Sorkkarautoja vai? ;D
Tunnisteet:
analyysi miehistä,
kassajono,
käsilaukku,
miehet,
miehet ja käsilaukut,
pariskunnat ja sinkku,
rakkaus,
seksi
maanantai 13. heinäkuuta 2009
Silikoni, joka naisen paras ystävä?
Tässä eräänä päivänä kuntosalini saunatiloissa osui silmiini aikamoinen näky. Tapanani ei ole tuijotella muita naisia suihkussa, mutta tällä kertaa vesikopista tunkeutui sellainen tissiamatsoni, että en voinut muuta kuin kauhistella. Nainen sinänsä oli siro ja pieni, mutta hänen rintavarustukseensa oli tungettu niin paljon silikonia, että neitokaisen aiheuttamat vesiputoukset suihkusivat melkein meidän muiden silmille (no okei, ehkä ihan pikkiriikkisen liioittelen :D).
Nykymuoti suosii pieniä rintoja ja harva malli on hoikassa pojanvartalossaan kovinkaan muodokas, silti silikonirinnat yleistyvät jatkuvasti. Martina Aitolehti jopa kuvittelee, että puolet suomalaisnaisista olisi operoitua kansaa. Myös muihin kauneusleikkauksiin kulututetaan jatkuvasti enemmän rahaa.
Hassuinta on, että vaikka kauneuskirurgia maksaa enemmän kuin tämän neidin kolmen kuukauden shoppailureissut yhteensä, siitä halutaan pitää mahdollisimman pientä ääntä. Naapurin Niina ei missään nimessä saa huomata nenäsi korjausleikkausta, rintavarustuksesta puhumattakaan!
Omat rintani ovat aivan normaalikokoa, enkä ole koskaan harkinnut suunnistavani leikkaukseen vain ulkonäön takia. Tutkimusten mukaan myös miehet pitävät enemmän luomurinnoista (ja tietenkään en tähän väliin yhtään sopivaa linkkiä löytänyt, ehkä Minniä on huijattu? :D). Silikonirinnat koetaan turhamaisina ja noh, luonnottomina.
Ja millaisiksi silikoniamatsoni muuttuu vanhetessaan? Apua!
Toisaalta ymmärrän naisia, jotka AA-kuppeineen kuolaavat sen täyteläisen C-kupin perään. Vaikka muotiala suosii poikatyttöjä, me tytöt usein kuvittelemme, että tarvitsemme lisätäytettä kelvataksemme Megan Foxin perään kuolaaville kolmijaloille. Etenkin murrosiän kokemukset vaikuttavat paljon siihen, miten lopulta vartalomme koemme. Aikuisena sitten yritetään opetella sitä totuutta, että olivat rintasi sitten millaiset tahansa, se on se kaikki muu millä on merkitystä... :)
Kuinka paljon ulkonäköpaineita miehillä on ja millaisia ne ovat? Peniksenkehittimet ja -jatkeet ovat varsin tunnettu keino parannella itseään, mutta kuinka moni haaveilee vaikkapa korvien pienennyksestä tai ihon mikrohionnasta? Kertokaahan miehet Minni-neidille mistä puristaa ja minne varistetaan?
Nykymuoti suosii pieniä rintoja ja harva malli on hoikassa pojanvartalossaan kovinkaan muodokas, silti silikonirinnat yleistyvät jatkuvasti. Martina Aitolehti jopa kuvittelee, että puolet suomalaisnaisista olisi operoitua kansaa. Myös muihin kauneusleikkauksiin kulututetaan jatkuvasti enemmän rahaa.
Hassuinta on, että vaikka kauneuskirurgia maksaa enemmän kuin tämän neidin kolmen kuukauden shoppailureissut yhteensä, siitä halutaan pitää mahdollisimman pientä ääntä. Naapurin Niina ei missään nimessä saa huomata nenäsi korjausleikkausta, rintavarustuksesta puhumattakaan!
Omat rintani ovat aivan normaalikokoa, enkä ole koskaan harkinnut suunnistavani leikkaukseen vain ulkonäön takia. Tutkimusten mukaan myös miehet pitävät enemmän luomurinnoista (ja tietenkään en tähän väliin yhtään sopivaa linkkiä löytänyt, ehkä Minniä on huijattu? :D). Silikonirinnat koetaan turhamaisina ja noh, luonnottomina.
Ja millaisiksi silikoniamatsoni muuttuu vanhetessaan? Apua!
Toisaalta ymmärrän naisia, jotka AA-kuppeineen kuolaavat sen täyteläisen C-kupin perään. Vaikka muotiala suosii poikatyttöjä, me tytöt usein kuvittelemme, että tarvitsemme lisätäytettä kelvataksemme Megan Foxin perään kuolaaville kolmijaloille. Etenkin murrosiän kokemukset vaikuttavat paljon siihen, miten lopulta vartalomme koemme. Aikuisena sitten yritetään opetella sitä totuutta, että olivat rintasi sitten millaiset tahansa, se on se kaikki muu millä on merkitystä... :)
Kuinka paljon ulkonäköpaineita miehillä on ja millaisia ne ovat? Peniksenkehittimet ja -jatkeet ovat varsin tunnettu keino parannella itseään, mutta kuinka moni haaveilee vaikkapa korvien pienennyksestä tai ihon mikrohionnasta? Kertokaahan miehet Minni-neidille mistä puristaa ja minne varistetaan?
Tunnisteet:
kauneus,
plastiikkakirurgia,
rinnat,
tissit,
ulkonäkö,
ulkonäköpaineet
torstai 9. heinäkuuta 2009
Tekstaa, ei tekstaa...
Prinssi Uljas tekstasi minulle viikonloppuna, itse asiassa hän on tekstannut minulle joka ikinen päivä viime ja tällä viikolla. Olen ollut varsin kiireinen nainen (hei ale-sesonki parhaimmillaan), joten olen toki vastannut viileän kohteliaasti, mutta en ole itse ottanut yhteyttä häneen lainkaan (yhtä pikkiriikkistä virhesiirtoa lukuun ottamatta...).
Yleisen viestittömyyden ansiosta Prinssi Uljas käy aika kuumana. Jos sinä mietit miksi, Minni-neiti selvittää.
Katsokaas rakkaat, joka ikinen Näin Korjaat Korean Miehen -säännöstön numero yksi on ehdoton: älä näytä olevasi kiinnostunut. Mitä kauemmin mies joutuu sinua tavoittelemaan, sitä enemmän hän sinua haluaa. Tämä on tylyä (ja varsin hölmöä), tiedän, mutta kantapään kautta opittu taito. Sitä, miksi miehet näin toimivat, on kysyttävä heiltä itseltään... Itse he syyttävät siitä "menneiden aikojen metsästysviettiä". Voin kuitenkin paljastaa sen olevan tavanomaista kolmijalkojen kummallisuutta, pakko saada se, mitä ei voi saada - tiedättehän... ;)
Ja sitten siihen virhesiirtoon: sattui nimittäin niin, että Minni-neiti joi lauantaina kuohuviiniä, ja hetkellisen hölmöystilan ansiosta lähetti Prinssi Uljaalle aivan järjettömän härskin seksiviestin. Viestin sisältöä en nyt tässä lähde sen enempää ruotimaan (eräs nimeltä mainitsematon KATA on kaiken takana), mutta lähetin sen sitten Prinssi Uljaan sijaan ensin Katan isukille, joka on numerovalikossa seuraavana. Päättäväisenä neitinä minä ja kaksi skumppapulloa lähetimme viestin vielä uudestaan, tällä kertaa oikeaan osoitteeseen.Tämän kaiken toiminnan ansiosta tapahtui kolme varsin oletettavaa tapahtumaa:
a) Minni-neiti oppi, mitä tapahtuu jos sekoitetaan yksi kappale Kataa, Minniä ja Kahta Iloista Skumppapulloa
b) Minni-neiti oppi, ettei enää koskaan ole Kahden Iloisen Skumppapullon ja Katan seurassa yhtä aikaa (no ainakaan kahteen viikkoon, hahaa!)
b) Katan isukki soitti yhden erittäin hämmentyneen puhelun seuraavana päivänä (äh).
Tapahtui myös yksi varsin kummallinen seikka:
c) Prinssi Uljas käy, mikäli mahdollista, vieläkin kuumempana. Voisiko joku selventää?
Onneksi alennusmyynnit jatkuvat vielä kuumana, joten voin kuluttaa kaiken kuumeiluni prinssien sijaan pilkkahintaisiin kenkiin. Pim! ;D
Yleisen viestittömyyden ansiosta Prinssi Uljas käy aika kuumana. Jos sinä mietit miksi, Minni-neiti selvittää.
Katsokaas rakkaat, joka ikinen Näin Korjaat Korean Miehen -säännöstön numero yksi on ehdoton: älä näytä olevasi kiinnostunut. Mitä kauemmin mies joutuu sinua tavoittelemaan, sitä enemmän hän sinua haluaa. Tämä on tylyä (ja varsin hölmöä), tiedän, mutta kantapään kautta opittu taito. Sitä, miksi miehet näin toimivat, on kysyttävä heiltä itseltään... Itse he syyttävät siitä "menneiden aikojen metsästysviettiä". Voin kuitenkin paljastaa sen olevan tavanomaista kolmijalkojen kummallisuutta, pakko saada se, mitä ei voi saada - tiedättehän... ;)
Ja sitten siihen virhesiirtoon: sattui nimittäin niin, että Minni-neiti joi lauantaina kuohuviiniä, ja hetkellisen hölmöystilan ansiosta lähetti Prinssi Uljaalle aivan järjettömän härskin seksiviestin. Viestin sisältöä en nyt tässä lähde sen enempää ruotimaan (eräs nimeltä mainitsematon KATA on kaiken takana), mutta lähetin sen sitten Prinssi Uljaan sijaan ensin Katan isukille, joka on numerovalikossa seuraavana. Päättäväisenä neitinä minä ja kaksi skumppapulloa lähetimme viestin vielä uudestaan, tällä kertaa oikeaan osoitteeseen.Tämän kaiken toiminnan ansiosta tapahtui kolme varsin oletettavaa tapahtumaa:
a) Minni-neiti oppi, mitä tapahtuu jos sekoitetaan yksi kappale Kataa, Minniä ja Kahta Iloista Skumppapulloa
b) Minni-neiti oppi, ettei enää koskaan ole Kahden Iloisen Skumppapullon ja Katan seurassa yhtä aikaa (no ainakaan kahteen viikkoon, hahaa!)
b) Katan isukki soitti yhden erittäin hämmentyneen puhelun seuraavana päivänä (äh).
Tapahtui myös yksi varsin kummallinen seikka:
c) Prinssi Uljas käy, mikäli mahdollista, vieläkin kuumempana. Voisiko joku selventää?
Onneksi alennusmyynnit jatkuvat vielä kuumana, joten voin kuluttaa kaiken kuumeiluni prinssien sijaan pilkkahintaisiin kenkiin. Pim! ;D
Tunnisteet:
kuohuviini,
miehen iskeminen,
prinssi uljas,
rakastaja,
rakkaus,
se oikea,
seksi,
sinkku,
tekstiviesti
tiistai 7. heinäkuuta 2009
FlashDeitti osui ja upposi!
Pim ja pim! Viime perjantain FlashDeitti sujui loistavasti ja porukkaa oli jo varsin mukavasti mukana. Teatterin jatkotkaan eivät jättäneet ketään kylmäksi, sillä olimme kiltteinä tyttärinä hommanneet seurueellemme loistavan juomatarjouksen (pim). Upeaa seurata oman idean kasvua pikkuvauvasta isoksi tytöksi, kannattajajoukko on kerta kerran jälkeen suurempi ja Minni ja Kata niii-in tyytyväisiä neitejä!
Miesenemmistön seurauksena Kata värväsi muutaman lisädeittaajan Teatterin terassilta, mikä olikin varsin hauska idea. Aurinkoisesta säästä nautiskelevat ihmiset lähtivät innoissaan leikkiin mukaan, liekö skumppa-tarjouksellakin ollut osuutensa asiaan?
Illan kuluessa ainakin allekirjoittanut näki muutamia sydämentykytyksiä puolin jos toisinkin... ;) Homman perimmäisenä tarkoituksena on tietenkin hauskanpito, mutta suukot ja Sen Oikean löytyminenhän on aina suurta plussaa, eikös?
Ohessa hieman kuvia tapahtumasta. Olemme mustanneet deittaajat aina nassuista varpaisiin, koska yllärikuvat netissä eivät koskaan ole iloinen tapahtuma... Vai?
Ja jos et vielä(kään) tiedä mistä puhun, tarkastahan täältä.



Miesenemmistön seurauksena Kata värväsi muutaman lisädeittaajan Teatterin terassilta, mikä olikin varsin hauska idea. Aurinkoisesta säästä nautiskelevat ihmiset lähtivät innoissaan leikkiin mukaan, liekö skumppa-tarjouksellakin ollut osuutensa asiaan?
Illan kuluessa ainakin allekirjoittanut näki muutamia sydämentykytyksiä puolin jos toisinkin... ;) Homman perimmäisenä tarkoituksena on tietenkin hauskanpito, mutta suukot ja Sen Oikean löytyminenhän on aina suurta plussaa, eikös?
Ohessa hieman kuvia tapahtumasta. Olemme mustanneet deittaajat aina nassuista varpaisiin, koska yllärikuvat netissä eivät koskaan ole iloinen tapahtuma... Vai?
Ja jos et vielä(kään) tiedä mistä puhun, tarkastahan täältä.



Tunnisteet:
Flashdeitti,
miehen iskeminen,
naisen iskeminen,
rakkaus,
sinkku,
sinkkutapahtuma
lauantai 4. heinäkuuta 2009
Jeesus tulee, ota koppi!
Kävelin eilen töistä kotiin, aurinko paistoi ja Minni-neidillä oli varsin hyvä mieli. Pyörällä suhahti viereeni ihan hyvännäköinen kolli, joka alkoi jutella niitä näitä. Aluksi olin kohtaamisesta ihan mielissäni, mutta nopeasti paljastui herran todellinen aikomus: hän halusi käännyttää minut Jeesuksen Kristuksen seuraajaksi ja oli ilmeisesti itsekin aikamoinen jeesus kristus. Kerroin hänelle että välini yläkertaan ovat ihan kunnossa, enkä tällä hetkellä kaipaa pyöräilevien kolmijalkojen apua uskonasioideni selvittelyyn.
"No mutta jos et halua tulla mukaani Jumalan huoneeseen, niin voisitko kuitenkin ottaa suihin?"
"Öh?!"
Kohtaamisemme oli uskomaton ja taisinkin toivottaa herran taivaan porteille. Se sai minut kuitenkin pohtimaan, millainen olisi suhde todella uskonnollisen herrasmiehen kanssa?
Himouskovaiset säästävät halujaan, eli seksi ei tule kuuloonkaan. Missä sitten menee raja? Onko esimerkiksi suutelu jo kielletyllä listalla? Lentosuukko? Itse olen sitä mieltä, että sulojen säästäminen avioliiton porteille asti on täyttä hulappaa, mutta toki siinä on myös hyviä puolia.
1. Sukupuolitaudit ja ei-toivotut raskaudet ovat sula mahdottomuus.
2. Joo ei ole enää muita hyviä puolia.
Lisäksi saat heittää hyvästit romanttisille viini-illallisille, koska uskovaisethan eivät moista harrasta (vaikka Jeesus ryyppää Raamatussa koko ajan?!), leffailloille (televisio ja elokuvat ovat syntiä) ja jopa häävalssille. Suhde voisi olla aika vaikea ja vaatisi paljon myönnytyksiä. Toisaalta rakkaus ei rajoja katso, vaikka vinkkupullon ja Jude Law'n upean takapuolen hyvästeleminen voisikin tuottaa vaikeuksia, ainakin Minnille... :D
Noh, komeista kirkkokuorolaista hieman säännöstöä ja esimakua tässä...
Ai niin, eilenhän järkkäsimme jälleen FlashDeitit (tai okei, Kata oli enemmän hommaa luotsaamassa :D)! Porukan ilmeistä päätellen meno oli loistavaa, jatkot järkkäsimme tällä kertaa Teatterissa... Jos et vielä tiedä mistä puhun, otappa selvää... Pim!
"No mutta jos et halua tulla mukaani Jumalan huoneeseen, niin voisitko kuitenkin ottaa suihin?"
"Öh?!"
Kohtaamisemme oli uskomaton ja taisinkin toivottaa herran taivaan porteille. Se sai minut kuitenkin pohtimaan, millainen olisi suhde todella uskonnollisen herrasmiehen kanssa?
Himouskovaiset säästävät halujaan, eli seksi ei tule kuuloonkaan. Missä sitten menee raja? Onko esimerkiksi suutelu jo kielletyllä listalla? Lentosuukko? Itse olen sitä mieltä, että sulojen säästäminen avioliiton porteille asti on täyttä hulappaa, mutta toki siinä on myös hyviä puolia.
1. Sukupuolitaudit ja ei-toivotut raskaudet ovat sula mahdottomuus.
2. Joo ei ole enää muita hyviä puolia.
Lisäksi saat heittää hyvästit romanttisille viini-illallisille, koska uskovaisethan eivät moista harrasta (vaikka Jeesus ryyppää Raamatussa koko ajan?!), leffailloille (televisio ja elokuvat ovat syntiä) ja jopa häävalssille. Suhde voisi olla aika vaikea ja vaatisi paljon myönnytyksiä. Toisaalta rakkaus ei rajoja katso, vaikka vinkkupullon ja Jude Law'n upean takapuolen hyvästeleminen voisikin tuottaa vaikeuksia, ainakin Minnille... :D
Noh, komeista kirkkokuorolaista hieman säännöstöä ja esimakua tässä...
Ai niin, eilenhän järkkäsimme jälleen FlashDeitit (tai okei, Kata oli enemmän hommaa luotsaamassa :D)! Porukan ilmeistä päätellen meno oli loistavaa, jatkot järkkäsimme tällä kertaa Teatterissa... Jos et vielä tiedä mistä puhun, otappa selvää... Pim!
Tunnisteet:
kristinusko,
rakkaus,
seksi,
seurustelu,
seurustelu uskovaisen kanssa,
sinkku,
suudelma,
usko
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)